Viimeksi päivitetty 6.2.2023
Sisaruskateuden yleisinhimillisyydestä kertoo, että sitä on kuvattu saduissa, myyteissä ja maailmankirjallisuudessa.
Raamatussa kuvatun ensimmäisen murhan motiivina oli sisaruskateus, kun Kain tappoi veljensä Abelin, koska Jumala suosi Abelia muttei katsonut Kainin puoleen.
Sisaruskateudesta kertovat myös Jaakobin ja Eesaun taistelu esikoisoikeudesta sekä tarina Joosefista ja hänen kateellisista veljistään.
Useissa saduissa sisarusten kilpailu yleensä huipentuu siihen, että yksi sisaruksista osoittautuu paremmaksi kuin muut ja saa kuninkaantyttären tai prinssin sekä puolet valtakuntaa – kuten Tuhkimo.
Kateutta, mutta myös lämpöä ja läheisyyttä
Sisaruskateuden tunteet kateus ja mustasukkaisuus ovat lähellä toisiaan, mutta tarkoittavat eri asioita.
Mustasukkaisuudessa pelätään jo itselle kuuluvaksi koetun rakastetun menettämistä kilpailijalle.
Kateuden tunne taas kumpuaa halusta olla samanlainen tai parempi kuin muut. Kateus herää vertaillessa itseä toisiin ja huomatessa olevansa toista huonommassa asemassa.
Sisaruskateutta tuntevat sisarukset sekä pelkäävät menettävänsä vanhempiensa rakkauden sisaruksillensa että pyrkivät olemaan parempia tai yhtä hyviä kuin sisaruksensa.
Kateuden ja mustasukkaisuuden tunteisiin sisältyy myös vihaa, pelkoa, surua, tuskaa, ahdistusta, vahingoniloa, ahneutta, alemmuuden- ja syyllisyydentunnetta sekä katkeruutta.
Sisarukset merkitsevät toveruutta, turvaa ja kiintymystä. Lapset oppivat sisarustensa kanssa monia hyödyllisiä asioita.
Viimeaikaisten sisarustutkimusten mukaan sisarussuhteet eivät ensisijaisesti pohjaudukaan sisaruskateudelle. Se että suhteessa on paljon kateutta, ei aina tarkoita huonoa suhdetta.
On sisarussuhteita, joissa on paljon kateutta mutta myös paljon lämpöä ja läheisyyttä. Toisissa sisarussuhteissa on vähän sekä kielteisiä että myönteisiä tunteita ja joissakin taas huomattavasti enemmän joko kielteisiä tai myönteisiä tunteita.
Oikeudenmukaisuus hillitsee sisaruskateutta
Kasvatusoppaat neuvovat vanhempia osoittamaan hyväksyvää ymmärrystä lasten sisaruskateuden tunteita kohtaan. Lapsille voidaan myös opettaa keinoja, miten näitä vaikeita tunteita voidaan käsitellä rakentavasti, esimerkiksi puhumalla.
Vaikkei lasta saisi rangaista tai syyllistää sisaruskateudesta, vanhempien olisi kuitenkin pidettävä huolta, etteivät lapset satuta fyysisesti tai loukkaa sanoillakaan liian pahasti sisaruksiaan.
Sisaruskateuden takia syrjään vetäytyvä lapsi olisi myös aina vedettävä mukaan perheen piiriin.
Vanhemmat eivät voi käyttäytymisellään täysin poistaa sisaruskateutta lasten välillä, mutta lasten tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu vähentää kateutta.
Tasapuolisuudessa ei tarvitse kuitenkaan mennä liiallisuuksiin, vaan vanhempien onkin uskallettava toimia vuorotteluperiaatteella, eikä arastella tuottaa lapsille joskus pettymyksiä.
Suhde jokaiseen lapseen on ainutlaatuinen
Vanhempien ei tarvitse myöskään rakastaa kaikkia lapsiaan samalla tavoin, vaan yksilöllisesti. Kukin lapsi on erilainen, ja siksi vanhempien tulisi ilmaista jokaiselle lapselle heidän välisensä suhteen ainutlaatuisuus vertaamatta sitä mihinkään toiseen suhteeseen.
Toisinaan jokaisesta lapsesta on ihanaa saada toisinaan äidin tai isän huomio hetkeksi täysin itselleen. Siksi vanhemmat voivatkin yrittää järjestää kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsensa kanssa.
Jotkut vanhemmat ovat jopa huomanneet, että lapsille annettu yksilöllisen huomion kuuri vähentää huomattavasti sisarusten välisiä riitoja.
Lisäksi vanhemmat voivat tukea sisarusten välistä yhteenkuuluvaisuutta ja läheisyyttä. Esimerkiksi perheen viikonloppu- ja lomareissut sekä yhteiset harrastukset lähentävät perheenjäseniä.
Artikkeli on alun perin julkaistu Jyväskylän seurakunnan Seurakuntaviestissä.
