”Esikoisellamme Jamilla puhe kehittyi hitaasti, ja hän kävi puheterapiassa. Kuopuksemme Jeren kohdalla asia oli ihan toisin. Hän oppi puhumaan todella nopeasti. Jami toimi tässä kuin Jeren oppaana poikien yhteisten leikkien kautta”, kertoo Taru.

Luultavasti monet vanhemmat voivat sanoa lapsistaan samaa: nuorimmaisen sosiaaliset taidot ovat kehittyneet nopeammin kuin esikoisella.

Toimittaja, valtiotieteiden tohtori Ulla Rannikon mukaan sisaruksilla onkin erityinen rooli lapsen sosiaalisen kehityksen vauhdittamisessa. Rannikko kirjoittaa väitöskirjassaan Yhteinen ja erillinen lapsuus (2008), että sisaruksilta opitaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä sääntöjä, kuten omistamista, oikeudenmukaisuutta ja jakamista.

Lue myös: Esikoinen on fiksu, kuopus on vitsiniekka?

Vanhemman sisaruksen antama malli on jopa voimakkaampi kuin vanhempien välittämä. Tämä perustuu siihen, että lapsi oppii toisen käytöstä jäljittelemällä ja matkii kaikkein mieluimmin sellaista henkilöä, johon kykenee samastumaan. Sisarusten alle neljän vuoden ikäero ja sama sukupuoli vaikuttavat olevan ihanteellisimpia oppimisen kannalta, koska tällöin lapsi todennäköisemmin pitää sisarustaan enemmän kaltaisenaan.

Tappelu ja erilaisuus luovat edellytykset oppimiselle

Sisarusten vuorovaikutus on kaksitahoista. Vanhemmat sisarukset tarjoavat nuoremmalle erilaisia kehittäviä kokemuksia, koska haluavat kokeilla yhdessä sellaisia leikkejä, joihin nuoremmalla sisaruksella ei välttämättä ole vielä täyttä kyvykkyyttä.  Nuorimmaisen oppiminen puolestaan perustuu valtavaan intoon jäljitellä ja tarkkailla.  Eniten nuorimmainen jäljittelee sisaruksensa leikkiä ja puhetta, ja kaikenlainen arkikäyttäytyminen pukemisesta syömiseen pannaan myös mieleen.

Lue myös: Uusi vauva sekoittaa esikoisen elämän

”Joskus on ihan rasittavaa, kun kolmivuotias Helmi seuraa melko vilkasta viisivuotiasta Hilkka-siskoaan vanavedessä kaikenmaailman typeryyksiinkin. Jos Hilkka ei halua syödä lihapullia tai pukea pipoa, myös Helmi alkaa vikuroida”, sanoo Laura.

Tällä kaikella on kuitenkin huomattava vaikutus lapsen vuorovaikutustaitoihin, empatiakykyyn ja käsityksiin oikeasta ja väärästä. Vuorovaikutus ikätoverien ja sisarusten kanssa muovaa lapsen persoonallisuutta ja mukauttaa hänet yhteisöelämään. Lapsi kehittää ensimmäiset käsityksensä hyvästä ja pahasta sen kautta, miten läheiset ihmiset hänet toimintaansa reagoivat.

”Ilman isoveljeäni olisin todennäköisesti huomattavasti tyhmempi. Teimme hänen johdollaan niin paljon hienoja juttuja. Veli myös opetti minut lukemaan, kun olin 4-vuotias”, sanoo Elmeri.

”Vaikka empatiakyvyn sanotaan kehittyvän vasta leikki-iässä, on kolmivuotiaalle Helmille tärkeää pyytää anteeksi ja lohduttaa, jos isosiskolle sattuu jotain”, kertoo Laura.

Mitä enemmän sisarukset viettävät aikaa yhdessä ja mitä positiivisempaa tämä vuorovaikutus on, sitä enemmän nuorempi lapsi matkii ja oppii. Lisäksi lämmin sisarussuhde on yhteydessä muiden ihmissuhteiden rakentumiseen, sillä siinä luodaan luottamus ystävyyssuhteiden mahdollisuuteen.

Toisin kuin ehkä kuvitellaan, sisaruksilla on usein sitä lämpimämmät ja läheisemmät välit, mitä enemmän he tappelevat. Myös sisarusten luonteenpiirteiden ero vaikuttaa myönteisesti varsinkin nuoremman lapsen kehittymiseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että mitä erilaisemmat luonteet sisaruksilla oli, sitä useammin vanhemmat kertoivat kuopuksensa jäljittelevän vanhempaa sisarustaan ja osoittavan tätä kohtaan empatiaa ja avuliaisuutta.

Lue myös: Sisarusten sopiva ikäero

Lämpimällä yhdessäololla vaikutuksia loppuelämäänkin

Tutkimus vihjaa, että lapset, joilla on alle neljä vuotta vanhempia sisaruksia, kehittyvät ripeämmin sosiaalisilta taidoiltaan. Rannikko osoittaa kuitenkin omiin lapsiinsa perustuvien havaintojen kautta, että sisarusten suurestakin ikäerosta huolimatta heille voi kehittyä erityislaatuinen sisarussuhde, joka kehittää nuorimmaisen älykkyyttä ja suoriutumista. Rannikon 15-vuotias esikoinen Hannele ja parivuotias kuopus Riina kehittivät muun muassa yhteisen tavan viestiä äänensävyin ja ilmein, kun Riina ei vielä osannut puhua.

Riina ei kuitenkaan jäljitellyt Hannelea yhtä paljon kuin olisi saattanut, jos ikäeroa olisi ollut vähemmän. Rannikko kuitenkin korostaa, että nuoremman sisaruksen kehittymisen kannalta olennaista on suhteen laatu ja yhdessäolon määrä.

Läheiset välit usein säilyvät lämpiminä, ja riitapukarit puolestaan saattavat taistella verisesti vielä vuosikymmeniä. Etäiseksi jääneet taas pyrkivät toisinaan lähentymään aikuisiällä. Tutkimus painottaakin sisarussuhteen läpi elämän kestävää merkityksellisyyttä: liekö siinä veressä sittenkin jotain vettä sakeampaa.

Teksti: Jaana Kinnari
Kuva: iStockphoto

Lue myös:

Sisarkateus: kun elämä on kilpailua

Jääkö tuo vauva meille asumaan

Valmenna sisarus uuden vauvan tulemiseen

Lähde:

Rannikko, Ulla: Yhteinen ja erillinen lapsuus