 |
|
Tuttu näku: lastenhuone roinaa täynnä. Mitä tänä jouluna voisi keksiä, jotta lelukasa ei entisestään kasvaisi? |
Jouluaatto lähestyy, ja lapset tuijottavat silmät kiiluen lelukuvastoja. Kuvastot antavat kuitenkin väärän mielikuvan leikkikaluista.
”Lelun saaminen voi olla lapselle jopa pettymys, kun lelu siirretään katalogista olohuoneen lattialle. Lelu voi olla täysin erilainen, kun siitä puuttuu kuvaston luoma tausta”, leikkimistä tutkinut Reeli Karimäki sanoo.
Valtavat leluvuoret voivat myös kyllästyttää lasta.
”Vanhempien pitäisi miettiä, mikä on oikeasti kiva lelu lapselle, eikä vain ostaa kaikkia leluja summamutikassa”, Karimäki sanoo.
Hyvä lelu?
Mistä vanhemmat sitten tietävät mikä on kiva lelu? Pitääkö muistella omaa lapsuuttaan ja tehdä käpylehmiä lapselle? Karimäen mukaan lelu voi olla minkälainen tahansa, kunhan se vie lapsen leikin maailmaan.
”Leikissä lapsi uskaltaa heittäytyä seikkailuun, koetella rajojaan ja uskaltautua olemaan luova, sillä leikkiessään lapsi ei voi epäonnistua eikä hänen tarvitse ajatella joutuvansa arvioinnin kohteeksi.”
Lelujen määrää tärkeämpänä Karimäki pitää riittävän pitkää leikkiaikaa.
”Lapsille on tärkeää, että joulunakin on riittävästi aikaa omille seikkailuille ja yhdessäololle.”
Lelut vaihtoon!
”Lapset pelaavat mielellään yhdessä ja lainaavat toistensa leikkikaluja”, Karimäki sanoo.
Lelut ovat kuitenkin kalliita, eikä vanhemmat katso hyvällä niiden rikkoutumista.
”Vanhemmat pelkäävät usein, että naapurin lapset tulevat ja rikkovat heidän ostamansa lelut. Näin aikuiset saattavat opettaa lapsilleen epäsosiaalista leikkimistä”, Karimäki sanoo.
Karimäki pitää koulun lelunvaihtopäivää hyvänä ajatuksena. Vaihtopäivät tukevat juuri leikin sosiaalisuutta.
”Uusien lelujen ostamisen sijaan lapset voisivat vaihdella enemmän vanhoja lelujaan. Kaikkien ei tarvitse omistaa esimerkiksi yhtä tiettyä peliä.”
Hauskaa ilman leluja
Sadutus on yksi keino viettää aikaa lasten kanssa ilman, että leikin välineenä on muovisia leikkikaluja.
”Sadutuksessa idea on yksinkertainen. Lasta pyydetään kertomaan satu. Aikuinen kirjoittaa sen ylös ja lapsi voi myöhemmin korjata sitä”, Karimäki kertoo.
Tarinan kehittäminen parantaa lasten kirjallisia valmiuksia.
”On tutkittu, että saduttaminen luo edellytyksiä lukemisen oppimiselle. Sadutusta harrastaneet lapset lukevat myös aikuisena enemmän”, Karimäki sanoo.
Syntyneitä satuja voi antaa esimerkiksi joululahjoina sukulaisille. Näin lapset pääsevät itsekin nauttimaan joulun tekemisestä.
Teksti: Jarkko Uro