Haaveileva vauva

Mitä on ihminen ilman haaveita toisenlaista tulevaisuudesta? Alison Gopnik esittää kirjassaan Philosophical Baby, että pienten lasten haaveilevassa maailmassa on jotain perusinhimillistä.

Tulostettava versio

Meille ihmisille haaveilu on äärimmäisen tärkeää. Emme näe ainoastaan yhtä tulevaisuutta, vaan hahmotamme ajattelumme avulla erilaisia mahdollisuuksia. Pystymme näkemään fysikaalisessa todellisuudessa useampia erilaisia vaihtoehtoja.

Kyky uneksia toisenlaisia todellisuuksia tekee ihmisistä uutta luovan lajin. Tämä ominaisuus näkyy ennen kaikkea lapsilla, joiden ei tarvitse huolehtia käytännöllisistä asioista.



Lasten maailma

Aikuisten aivot polkevat tyypillisesti samoja polkuja. Lapset puolestaan keksivät mitä ihmeellisempiä tapoja toteuttaa asioita. Aikuiset pystyvät puolestaan reagoimaan nopeasti tiettyihin tilanteisiin, mutta heidän kykynsä kehittää uusia tapoja on lapsia heikompi.

Miltä kuulostaa esimerkiksi kenkä hattuna? Leikki-ikäinen lapsi keksii kymmeniä keinoja käyttää kenkää samalla kun vanhempi yrittää pysyä aikataulussa.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että lapsi kiusaisi aikuista tahallaan. Lasten mieli on yksinkertaisesti viritetty eri tavalla kuin aikuisen. Siinä missä aikuinen polkee vanhoilla tunnetuilla poluilla – kenkä tosiaan laitetaan jalkaan eikä päähän – keksii lapset jatkuvasti uusia tapoja toimia. Suurin osa uusista keksinnöistä on valitettavasti käyttökelvottomia.

Gopnik esittää, että lasten kyvyssä haaveilla on kaikessa sen rasittavuudesta ja tehottomuudesta huolimatta jotain sellaista, mille koko ihmiskunnan olemassaolo rakentuu.

Meidän maailmamme on haaveilun tulosta. Talot, vaatteet, autot, nämä kaikki ovat olleet aikaisemmin pelkkiä unelmia. Olemme loppuen lopuksi itsekin haaveiden takia sellaisia, mitä olemme. Mitä on olla esimerkiksi toimittaja tai opiskelija? Tällaisia identiteettejä ei ole ollut olemassakaan evoluutioympäristössä. Ne on haaveiltu olemassa oleviksi.


Lapset erottavat toden

Koska lasten maailma on yhtä satuilua, on pieniä lapsia ja varsinkin vauvoja pidetty kykenemättömänä erottamaan todellisia asioita fantasiasta. Kehityspsykologian peruspilarit, Freud sekä Piaget ovat molemmat arvioineet lapsen sotkevan fantasian todellisuuteen.

Gopnik esittää kuitenkin toisin. Hän on tutkinut lasten käsityksiä fantasiasta. Erilaisista kehityspsykologisista kokeista saadut tulokset ovat yksiselitteisiä. Lapset osaavat sanoa mikä on totta ja mikä ei, mutta he eläytyvät silti fantasiaan ikään kuin se olisi totta. Lapset esimerkiksi tietävät, ettei komerossa ole hirviötä, mutta he käyttäytyvät silti niinkuin siellä olisi.

Lasten maailma onkin hyvin poikkeava aikuisten tavasta nähdä todellisuus. Gopnik huomioi, että lapset ja vauvat ovat enemminkin kuin toukkia, joista syntyy myöhemmin perhosia. Niin erilaisia lasten ja aikuisten tavat hahmottaa ympäröivää maailmaa ovat.

Alison Gopnikin Philosophical Baby -kirjasta löydät lisätietoja siitä, mitä kaikkea vauvojen ajattelutapa paljastaa ihmisenä olemisesta.

Teksti: Jarkko Uro

Kuva: iStockphoto

ILMOITUS

Etusivulla nyt


Lähetä kommentti
 
merkkiä jäljellä
Kommentteja yhteensä: 0

 

 



Päätoimittaja: Petra Lehto
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Tiina Pokkinen
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.