Lapsi oppii koko kehollaan

Lapsi saa ensimmäiset elämykset ja kokemukset kehonsa kautta. Toisin sanoen lapsi käyttää kehoa ja eri aisteja ympäristön tulkitsemiseen ja suhteuttamiseen.

 

Tulostettava versio

Voitaisiinko sanoa, että lapsi on täysin sama kuin kehonsa? Ovatko siis ne peruskokemukset, joita lapsi kokee jo syntymässä, niin läheisesti liittyneet kehon ja aistien elämyksiin, ettei lapsen ja kehon elämyksiä voida erottaa? Aistit tuottavat kuitenkin hermoston kautta aivoille tietoa, joka muodostaa lapsen tietämyksen omasta pikku maailmastaan ja itsestään suhteessa maailmaan. Mitä enemmän aistit aktivoituvat, sitä laajemmaksi ja kattavammaksi tulee lapsen kehittämä tieto.

 

Lapsen syntymästä asti käyttämät perusaistit ovat näkö, kuulo, tunto (taktiilinen aisti) ja liikeaisti (kinesteettinen aisti). Viimeksi mainittu koskee sen kokemista ja tiedostamista, miltä tuntuu liikuttaa käsiä ja jalkoja ja miten näitä kehonosia käytetään siirtämään sekä muita esineitä että omaa itseään. Lapsen on tärkeää kokea jo varhain, että hän voi käyttää kaikkia aisteja. Normaalisti toimivalle lapselle kuulo-, näkö- ja liikeaisti ovat tärkeitä fyysiseen tilaan perehtymisen kannalta.

 

 

Liiketoiminnot

 

Liiketoiminnoilla eli motoriikalla tarkoitetaan fyysistä kokemusta ja oppimista. Ne jaetaan hienomotoriikkaan ja karkeaan motoriikkaan, joiden molempien kehittäminen on hyvin tärkeää.

 

Hienomotoriikkaan kuuluvat vähäisimmät ja yksityiskohtaisimmat liikkeet, esim. sormien käyttö esineen poimimiseen ja suuntaamiseen pieniin kohteisiin. Puhutaan myös silmä-käsi koordinaatiosta. Hallittujen pikku liikkeiden suorittaminen edellyttää tarkkaa rinnastamista silmän näkemän ja sormien liikkeiden välillä. Tämä on hyvin tärkeä edellytys myöhemmän luku- ja kirjoitustaidon kannalta. Hienomotoriikka käsittää myös suun ja kielen. Puhuttu kieli vaatii erittäin kehittynyttä suuontelon, huulien ja kielen hallintaa, jotta voidaan muodostaa erilaisia äänteitä. Karkea motoriikka käsittää isommat liikkeet, joiden myötä voimme istuutua, seisoa, kulkea, juosta, kiivetä, heittää, nostaa raskaita esineitä, pyöräillä jne. Niiden ansiosta pystymme toimimaan ympäristössä. Onneksi useimmilla lapsilla on vahva motivaatio ja kannustin päästä liikkeelle, vaikkapa vain kiinnostavien esineiden luo. Samalla näyttää siltä, että liikkumiskyky ja fyysisiin haasteisiin vastaaminen liittyvät ilon kokemiseen endorfiinien eli kehon omien ”mielihyvähormonien” erittymisen myötä. Mutta myös varhaisella miljööllä (ts. vanhemmilla) on suuri merkitys siihen, miten lapsi liikkuu, oppii käyttämään kehoaan ja saa kokemusta laajojen liikkeiden välityksellä.

 

Joskin hienomotoriikka on monin tavoin tärkein myöhemmän oppimisen kannalta, on karkea motoriikkakin tärkeää. Tämä koskee ennen kaikkea kehittyvää tasapainoaistia, joka auttaa orientoitumaan fyysisessä tilassa (sekä sisällä että ulkosalla). Silloin hahmotetaan, missä esineet sijaitsevat, kuinka kaukana ne ovat ja miten isoja ne ovat (mitkä asiat kuuluvat yhteen).

 

Miten vanhemmat voisivat kehittää lapsen tasapainoaistia? Ennen kaikkea antamalla hänelle paljon fyysisiä elämyksiä. Se on järjestettävissä jo ennen kuin lapsi itse alkaa liikkua huoneessa, esim. pyörittämällä ja kiikuttamalla häntä, mistä useimmat pitävät valtavasti.

 

Toinen karkeamotorinen aktiviteetti, jota pidetään tärkeänä myöhemmälle luku- ja kirjoitustaidolle, on keskilinjan ylittäminen, jolloin esim. oikea käsi koskettaa vasenta puolta ja päinvastoin. Näillä toimilla on sellainenkin näkökohta, että ne osoittavat ja vahvistavat sen, kumpi kehon puoli on lapsella hallitseva, ts. onko hän oikea- vai vasenkätinen. Kysymys ei kuitenkaan ole vain käsistä. Useimmilla on kehon toinen puoli dominoiva, mitä tulee silmiin, korviin, käsiin ja jalkoihin – esim. kummalla jalalla potkaistaan palloa ja kumpaa silmää pidetään auki siristeltäessä. On eduksi, jos tämä hallitsevuus, joka otaksuttavasti on synnynnäinen, tulee selväksi ennen kouluun menoa ja lukemaan ja kirjoittamaan opettelua. Kaikkea tätä voi stimuloida erilaisilla leikeillä, kuten taputusleikeillä.

 

Noin 10 prosenttia miehistä ja 8 prosenttia naisista on vasenkätisiä. Syytä ei oikein tiedetä, mutta yhden teorian mukaan on olemassa geeni, joka määrää, että useimmat ovat oikeakätisiä, mutta 20 prosenttia meistä syntyy ilman tätä geeniä. Noin puolesta näistä tulee todennäköisesti vasenkätisiä. Useimmat tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että vasenkätisyys on geneettisesti määräytyvää ja perinnöllistä.

 

 

Näkö ja kuulo

 

Näkö ja kuulo ovat tärkeitä lapsen kehitykselle, erityisesti kielelliselle. Yhtenä ratkaisevana asiana on silmien yhteistyö, niin että molemmat silmät kohdistuvat samaan pisteeseen sekä lyhyellä että pitkällä katseluvälillä.

 

Kuulo on myös tärkeä, jotta lapsi erottaa puheesta eri äänteet. Kuuntelemisen harjoittelu voi olla hauskaa elämystä. Lapsen päivä täyttyy monista kuulovaikutelmista, sekä puheen että varsinkin mekaanisen ja vahvistetun äänen muodossa. Niinpä lapsen saattaa olla vaikeaa erottaa puheen eri äänteet. Äänenvoimakkuutta voisikin vaimentaa sulkemalla radion, tv:n ja muut keinotekoiset äänilähteet sekä kodissa että päiväkodissa ja esikoulussa. Runsas ulkosalla oleskelu myös auttaa korvaa tulkitsemaan ja kuulemaan monentaajuisia ääniä, sekä matalia että korkeita.

 


Teksti: Jon Olav Berg
Julkaistu alun perin Oppiminen: Lapsen suunnattomasta oppimiskyvystä -oppaassa
Copyright © 2011 Vaukirja

Kuva: iStockphoto

ILMOITUS

Etusivulla nyt


Lähetä kommentti
 
merkkiä jäljellä
Kommentteja yhteensä: 0

 

 



Päätoimittaja: Petra Lehto
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Tiina Pokkinen
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.