Hei!
Toivon vastaustanne kovasti, olen todella hämilläni tilanteestani. Tulin ensimmäisen kerran raskaaksi kesällä 2007 ja tuolloin munasarjastani löydettiin iso dermoidikystä, raskaus päättyi keskenmenoon viikolla 9 ja syksyllä toinen munasarjani poistettiin.
Tulin uudelleen raskaaksi noin 8 kuukauden kuluttua ensimmäisestä raskaudesta ja kuten ensimmäisessäkin raskaudessa vuosin verta koko ajan (välillä ruskeaa tuhnuvuotoa ja välillä kirkasta verta isoja määriä). Tuossa raskaudessa jälleen viikolla 9 tuli iso verenvuoto, lääkäri näki istukkamateriaaliakin tulevan ulos, mutta seuraavana päivänä kohdun tyhjennykseen mennessäni sisälläni oli kuitenkin elävä sikiö. Raskaus jatkui viikolle16, jolloin kolmen päivän siivouksen jälkeen tuli lapsivesi. Sairaalan päästyäni lapsi oli jo kuollut ja synnytin sikiön vuoden 2008 heinäkuussa.
Tuon raskauden jälkeen tulin heti raskaaksi yksien kuukautisten jälkeen ja edessä oli taas samassa epävarmuus: tuhruvuotoa ja kunnon verivuotoa vuorotellen, joka loppui 4. raskauskuukaudella. Kaikki vaikutti olevan hyvin, kävin tarkastuttamassa kohdunsuun tilannetta ja vauvan vointia ultrassa usein. Minulla oli kuitenkin ei-kipeitä supistuksia päivittäin, mutta lääkärit sanoivat kaiken olevan kunnossa.
Raskausviikolla 22 kävin lääkärissä saatuani yhden pitkän kipeän supistuksen, lääkäri (ultraamatta) sanoi kaiken olevan kunnossa. Muutama päivä tästä runsaaseen valkovuotoon ilmestyi verisiä viivoja ja lähdin äitiyspolille tarkastukseen. Ilmeni, että kohdunkaulani oli antanut periksi ja sikiöpussi oli tunkeutunut jo kohdunkaulan yläsuun yli. Vauva voi kuitenkin hyvin.
Minut otettiin sairaalaan lepohoitoon ja seuraavaksi aamuksi oli suunnitteilla hätäompeleen laitto kohdunsuulle. Yöllä synnytys kuitenkin käynnistyi, eikä sitä pystytty pysäyttämään. Synnytin lapsen vkolla 23+1, vauva jaksoi elää yhden päivän ja menehtyi. Hän ei ollut tarpeeksi kehittynyt jaksaakseen hengittää. Patologin tutkimuksissa vauva oli täysin terve, mutta heikon kohdunkaulan lisäksi todettiin istukassa olleen infarkti ja sikiökalvojen välissä bakteeritulehdus. Neuvolassa minulta oli otettu hiiva- ja streptokokkinäyte, jotka olivat negatiivisia.
Kävin vähän aikaa sitten jälkitarkastuksessa, jossa lääkäri totesi, ettei mitään yhteenvetoa voi tapahtumista vetää, koska syitä on niin moninaisia. Sairaalassa minulle oli sanottu, että tästä eteenpäin raskauksissa kohtuni ommellaan aina kiinni ja olen lepohoidossa koko raskauden. Nyt tämä lääkäri kuitenkin sanoi, ettei toimenpiteistä ole välttämättä mitään hyötyä.
Olen ollut raskauksissani aina hyvin yksin, koska itse olen tuntenut, että minun pitäisi saada olla levossa (tekeminen tekee ihmeellisen "löysän" tunteen alapäähän ja aiheuttaa supistuksia), mutta tuntuu ettei lääkäri ikinä kuuntele minua tässä asiassa. Nyt kun mitään selittävää tekijää tai hoitoa ei ilmeisesti minulle annetakaan, olen ihan ihmeissäni, että montako kuollutta vauvaa minun täytyy saada ennenkuin joku auttaa minua raskauden menemisessä loppuun saakka. Mitään hoitosuunnitelmaa ei tehty eikä minun kanssani keskusteltu esim.siitä uskallanko enää yrittää raskautta. Osaisitteko te neuvoa minua jotenkin? Toivon sydämestäni että saisin kantanne tilanteeseeni? Voisiko kohdunsuun ompelu tai esim. klexane-pistokset auttaa asiaa? Kannattaisiko jotain hoitoa kuitenkin yrittää?