Kysymys:
 |
|
Ajatus tulevasta vanhemmuudesta ja siihen liittyvästä vastuusta saattaa koetella parisuhdetta raskausaikana. |
Hei, Löytyisikö jotain ajatuksia parisuhteen psyykkiseen puoleen? Artikkeleita löytyy fyysisestä puolesta, mutta mistä voisi lukea siitä millä kaikilla tavoilla raskausaika vaikuttaa psyykkisesti parisuhteessa. Naisen kiemurrellessa ahdistuksen, pelon ja onnen ääripäissä on aika hämmentävää miettiä miten suhtautuminen puolisoon muuttuu tai mikä muutos on tavallista.
Onko normaalia, että toinen vain ärsyttää ja epäily parisuhteen kestosta kasvaa? Miksi puolisossa yhtäkkiä ärsyttää kaikki? Miten pitkään ahdistusta ja pelkoja kestää? Pitäisikö mennä viikossa ohi? Mihin saakka voi syyttää hormoneita ja milloin on pysähdyttävä miettimään parisuhteen tilaa tosissaan?
Itse olen jo pari viikkoa miettinyt, että miten tässä tulee käymään. Raskaus ei innosta ollenkaan vaikka olen aina halunnut lapsia. Minulla ei ole pelkoja siitä pärjäänkö lapsen kanssa, mutta en tiedä kestänkö parisuhdettani.
Odotan ensimmäistäni ja menossa on vko 12. Kauanko uskallan tuudittautua siihen, että hormonit vaikuttavat ja se onni sieltä vielä löytyy? Olisi helpottavaa kuulla onko muilla näin vaikeaa alussa. Siirränkö vain pelkoni mieheen vaikka oikeasti kaikki muutokset stressaavat?
Hei Päivi
Kysymyksesi käsittelee varsin tavallista raskaudenajan tilannetta: mielialojen ja tunteiden vuoristorataa sekä ristiriitoja suhteessa raskaudentilaan ja parisuhteeseen.
Tunteet hormonimyllerryksessä
Osittain tunnemyllerrystä selittävät suuret hormonaaliset muutokset, joita alkuraskauteen liittyy, kuten itsekin uumoilet.
Yleensä raskauden keskimmäinen kolmannes on tässäkin mielessä jo huomattavasti seesteisempää kuin alkuraskaus.
Kasvamista vanhemmuuden vastuuntuntoon
Toinen selitys vaihteleville ja ristiriitaisilta tuntuville tunteille on vanhemmuuteen liittyvän monisäikeisen vastuuntunnon kehittyminen. Raskauden alkaminen tekee tulevan vanhemmuuden konkreettiseksi.
Vanhemmuus puolestaan on yleensä kahden toisiinsa sitoutuneen aikuisen elämänikäinen tehtävä ja yhteinen haaste. On luonnollista, että tällä tiellä myös epäilyille ja huolille jää tilaa.
Ensin erilaisuus ihastuttaa, sitten ärsyttää
Toteat, että et ole huolissasi siitä pärjäätkö lapsesi kanssa mutta parisuhteeseen liittyen et ole yhtä varma.
Parisuhteessa usein alussa ihastuu toisen erilaisuuteen ja erityisyyteen. Suhteen vakiinnuttua tuo ainutlaatuinen erilaisuus unohtuu ja saattaa alkaa ärsyttää. Puolison toivoisikin olevan enemmän sellainen kuin itsekin on.
Minusta on hyvä että pohdiskelet näitä asioita. Toivon, että myös puolisosi ja lapsen isä osallistuisi kanssasi näiden asioiden käsittelyyn ja hän myös voisi jakaa omia ilojaan ja huoliaan nykyiseen ja tulevaan perhetilanteeseenne liittyen.
Asioiden rohkea käsittely vaikeaa mutta välttämätöntä
Asioiden – vaikeidenkin – avoin ja rohkea käsittely on eräs vanhemmuuteenkin kuuluva välttämätön taito.
Usein tällaisten perusteellisten pohdintojen jälkeen kirkastuvat juuri kyseisen ihmissuhteen hyvät ja toivottavat seikat, joiden jatkumisen puolesta molemmat ovat valmiita tekemään töitä.
Odotus on ihana monien mahdollisuuksien aika elämässänne!
Kaisa Forsman-Behm, Felicitas-KlinikkaAuktorisoitu (NACS) erityistason seksuaaliterapeutti |
 |
Lue myös:
"Koko ajan ärtynyt ja vihainen"
Oletko sinä onnellinen vanhempi?