Kysymys:
Olen nukuttanut esikoistani pienestä pitäen. Toisen lapsen myötä olen hoitanut nukutuksista valta-osan äidin hoitaessa pienokaistamme. Jopa nautinkin nukutuksista!
Nyt lapsi on alkanut huutaa ja vaatia äitiä paikalle, kun minä nukutan (meillä edelleenkin nukutetaan). Ja äitihän tulee. Tässä tilanteessa, puolisoni ei ainoastaan tule tsekkaamaan tilannetta vaan yleensä ottaa tilanteen hallintaansa.
Tilanteen hallintaan ottaminen on yleensä aina jotain lapsen mieluisaa, usein jotain minkä minä olen lähes suoraan tai ainakin epäsuorasti evännyt tai kieltänyt. Turhaudun tästä niin että voisin räjähtää kiukusta. Tuntuu, että tällöin lapsi voittaa auktoritettini ja minä olen se paha joka piinasi, kielsi ja kidutti.
No, kun näin käy, lapsi on alkanut huudella äitiä paikalle niin, ettei edes kuuntele tyynnyttelyäni tai vakuutteluani - ihmekös tuo: Miksi kuunnella tuota, kun äiti on ehkä toista mieltä. Kun lapsi alkaa huutaa äitiä, minäkin hermostun. Alan pelätä, että nyt se äiti kohta tulee ja peli on pelattu. Vien lapsen äidin luo ja toivon että puolisoni sanoisi, että "isä on oikeassa, äiti kyllä kuulee sinut, mutta isä nukuttaa". Mutta ei - taas mennään lapsen ehdoilla. Lapsi pääsee äidin syliin, luetaan, syödään ja saadaanpa siinä vielä äiti nukutushommiinkin.
Minusta olisi tärkeää, että kun lapsi huutaa äitiä, lohduttomasti, äiti tulee, mutta vahvistaa tilanteen ja auktoriteettini. "Sinun on turvallista nukahtaa isän kanssa, hyvää yötä." Tällöin lapsen huutokin lakkaisi nopeasti. Lapsi tajuaisi, että tahtomme on yhteinen ja vankkumaton.
Olen kanssasi varsin samaa mieltä. Jo suhteellisen pienikin lapsi oppii käyttämään hyväkseen tilannetta, jossa huomaa, että voi ”pelata” vanhempiensa ristiriitaisilla mielipiteillä. ”Jos minua ei nukuta, voin vesittää isäni yritykset huutamalla äidin paikalle.”
Vanhempien on tärkeää
vetää yhtä köyttä
Vanhempien on tärkeää vetää yhtä köyttä lastensa edessä. Pelisäännöt sekä niistä sopiminen tulisi keskustella selväksi, jolloin molemmat tiedostaa, mitä toinen toivoo toiselta tilanteissa ja millaiset rajat sekä säännöt perheessänne on.
Kun vanhemmilla on selkeä tavoite ja he toimivat yhdessä, lapsella on turvallinen sekä johdonmukainen kasvuympäristö, jossa tilanne on vanhempien hallussa, ei lapsen pyöriteltävissä.
Lapsikeskeisyys parhaimmillaan ei tarkoita sitä, että lapsi päättää tai hallitsee kotielämää. Se tarkoittaa lapsen huomioimista, kunnioittamista sekä lapsen kohtaamista lapsena.
On toki huomioitava, että esikoinen voi vauvan syntymän jälkeen kaivata äidin läheisyyttä aikaisempaa enemmän. Lapsen kehitykseen kuuluu myös vaiheita, jolloin lapsi ikään kuin takertuu äitiinsä uudestaan. Tällöin on tärkeää, että lapsi kokee saavansa äitinsä huomiota.
Tässäkin tapauksessa ehdottamasi toimintatapa kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta: äiti käy silittelemässä ja toivottaa hyvää yötä, mutta vahvistaa myös isän kelpaavan.
Kun lapsi huutaa äitiään lohduttomasti, on kysymys myös äidille tyypillisestä syyllisyydentunnosta, jos hän ei toimi. Tällöin on inhimillistä, että äiti haluaa hoivata.
Jutelkaa toiminnastanne
ja tavoitteistanne iltatilanteissa
Oletteko keskustelleet puolisosi kanssa tilanteista? Voi olla, että puolisoasi vaivaa jokin toiminnassasi ja hänen toiveensa tilanteiden hoitamisesta on erilainen kuin sinun.
Tärkeää on, että saatte sovituksi kompromissin toimintatavastanne. Voi olla, että teillä on erilainen tavoite: sinulla se, että lapsi nukahtaisi, puolisollasi lapsen saaminen hyvälle tuulelle ennen nukahtamista.
Pelisääntöjä sovittaessa on rakentavampaa lähteä kertomaan toiveistaan, kuin osoittamaan, mitä puoliso tekee mielestäsi väärin.
|
Tarja Salokoski, laillistettu psykologi, psykologian tohtori, kolmen lapsen äiti.
Työskennellyt laaja-alaisesti lapsiperheiden, lasten sekä nuorten parissa.
|
 |
Lue myös:
Lisää kysymyksiä ja vastauksia kasvatuksesta
Artikkeleita kasvatuksesta