Kuten kysyjäkin toteaa, aihe on viime aikoina hertättänyt paljon keskustelua jo siinä määrin, että huomaa vanhempien olevan hyvin epävarmoja siitä, mikä lapsen kehitykselle on hyväksi.
Lähtökohtasesti voidaan todeta, että itsessään päivähoito tai kotihoito ei takaa minkäänlaista suuntaa lapsen myönteiselle kehitykselle. Kysymys on pikemminkin hoidon laadusta, perustarpeiden tyydyttämisestä, rakkaudesta ja rajoista.
Mikä on sopivin ratkaisu omassa perheessä?
On tärkeää, että jokaisessa perheessä punnitaan erilaisia vaihtoehtoja ja arvioidaan, mikä juuri omassa perheessä on toimivin ratkaisu. Jos vanhemman voimavarat ovat vähäisemmät ja pinna tiukalla jatkuvasti, voi olla lapsen edun mukaista, että lapsi on muualla ainakin osan ajasta hoidossa.
Tämä tukee silloin myös äidin jaksamista ja perheen vuorovaikutuksen ilmapiiriä. Toisaalta jos kotona on jo nuorempia sisaruksia, koetaan monesti arkea helpottavaksi, ettei yhtä lasta lähdetä erikseen kuljettamaan mihinkään ulkopuoliseen hoitoon.
Elämme suorituskeskeistä aikaa
Huoli virikkeiden riittävyydestä on myös hyvin tavallinen. Nykypäivänä suorituskeskeisyys sekä yksilöllisyyden korostuminen heijastuvat myös siihen, miten lapsia arvotetaan ja minkä kuvitellaan olevan lapsen kehitykselle eduksi.
Monesti kuulee lasta kehuttavan siitä, kun he ovat reippaita, oma-aloitteisia sekä suoriutuvat monista harrastuksista ja virikkeistä. Harrastukset ja virikkeet ovat toki myös hyvä asia, jos ne on mitoitettu lapsen kehitystason ja iän näkökulmasta oikein, lapsi nauttii niistä ja ne ovat lapsen tarpeista ja halusta lähteviä toimintamuotoja.
Toisaalta, kun tutkimuksissakin on kysytty lapsuuden mekittävimpiä asioita, esille tulevat aina johdonmukaisesti hyvä arki ja yhdessä olo vanhempien ja perheen kanssa, ei niinkään viihdykkeet ja virikkeet.
Liialliset virikkeet voivat viedä tilaa perushoivalta
Hyvään arkeen voivat kuulua turvallinen päivärytmi ja toiminnat päiväkodissa tai kotona. On myös hyvä pohtia, mitä virikkeiden oletetaan palvelevan ja mikä niiden lisäarvo on lapsen kehityksen näkökulmasta. Liialliset virikkeet sekä harrastukset pienillä lapsilla voivat olla myös riski lapsen myönteisen kehityksen näkökulmasta, jos ne korvaavat perushoivaa sekä lähiomaisilta saatua huomiota tai jos lapsi saa vanhempiensa hyväksynnän sen mukaan, miten hän suoriutuu toiminnoissa tai harrastuksissa eikä sen mukaan kuka hän on.
Kysyjä tuo perusteluissaan esikoisen kotiin jäämiselle uuden tulokkaan terveydellisen näkökulman. Itse toisin esille myös esikoisen näkökulman oikeudesta omaan vanhempaan, jos vanhemmalla on mahdollisuus olla kotona.
Kotoa pois lähettäminen voi lietsoa esikoisen mustasukkaisuutta
Sisaruksen syntymä on aina haastava tilanne pienelle lapselle, kuten myös jo vähän isommillekin lapsille. Kolmen vuoden ikä on jo itsessään haastavaa oman minän rakentamisen aikaa. Kolmevuotias voi myös kokea voimakasta mustasukkaisuutta vauvan syntymän takia. Mustasukkaisuus ja vauvan hyväksyminen sekä oman paikan etsiminen voivat olla vielä vaikeampia, jos äiti jää kotiin vauvan kanssa, kun itse lähtee päiväkotiin.
Kolmevuotias on vielä niin pieni, että nauttii äidin läheisyydestä täysin rinnoin. Kotona olevalle lapselle voi halutessaan tarjota virikkeitä kerhojen tai äiti-lapsi –toiminnan kautta. Tällöin lapsella on mahdollisuus leikkiä ikätovereiden kanssa ja harjoitella ryhmässä olemista.
Sisarusten kanssa oppii samoja taitoja kuin päiväkotiryhmässä
Myös kotona sisarusten kesken oppii huomaamattaan monia samoja asioita kuin päivähoitoryhmässä. Näitä tärkeitä taitoja ovat muun muassa vuoron odottaminen, huomion sekä tavaroiden jakaminen sekä toisten huomioon ottaminen.
Pitkällä tähtäimellä myös kouluun lähtiessä nämä taidot ovat koulukypsyyden näkökulmasta merkittävämpiä kuin erilaiset akateemiset taidot. Suomalainen esikoulujärjestelmä on kehitetty siten, että näitä asioita harjoitellaan siinä vaiheessa ahkerasti. Myös kotona siihen asti olleet lapset oppivat vaadittavat taidot nopeasti.
|
Tarja Salokoski, laillistettu psykologi, psykologian tohtori, kolmen lapsen äiti.
Työskennellyt laaja-alaisesti lapsiperheiden, lasten sekä nuorten parissa. |
 |
Lisää kysymyksiä ja vastauksia kasvatuksesta