Heissan! Kovin tutulta kuulosti nuo tässä keskusteluketjussa mainitut asiat! Meillä kohta 2,5v. poika, jolla diagnosoitiin refluksitauti (silent) 3kk iässä. Muistan myös miten neuvolassa todettiin vaan, että todennäköisesti on koliikkia (vakiovastaus kaikkeen!) kun valittelin siellä lapsen itkuisuutta. Itse sitten etsin ja löysin netistä tietoa refluksista ja olin melko varma oireiden perusteella, että siitä tosiaan on kyse. Mutta kyllä siinä pari turhaa lääkärikeikkaa heitettiin ennenkuin otettiin asia todesta. Mehiläisessä tehtiin sitten ph-mittaus 3kk iässä ja saatiin varmistus diagnoosille. Lääkkeeksi määrättiin Prepulsidia 2-4 krt vuorokaudessa ja jossain vaiheessa käytettiin myös Zantacia ns. kohtauslääkkeenä. Meillä Prepulsid tehosi melko hyvin oireisiin jo muutaman viikon käytön jälkeen eikä hysteerisiä kohtauksia öisin tullut enää niin usein. Mutta tiedän kyllä miten epätoivoiselta tuntuu kanniskella hysteerisesti huutavaa lasta, kun ei oikein voi mitään muuta tehdä auttaakseen :( Se oli erittäin rankkaa aikaa sekä henkisesti että fyysisestikin, kun käveltiin pitkin kämppää poika käsivarsien päällä puolimakuuasennossa tai sitten olkapäällä ihan pystyssä ja siinä sitten tosiaan käveltiin niin pitkään, että poika nukahti! Päiväunet hän nukkui vaunuissa tai omassa sängyssään ja usein heräsi nukuttuaan n. 45-50min eli sellaista pätkänukkumistahan se oli ja on valitettavasti edelleenkin...
Olemme käyttäneet hänellä Prepulsidia jo yli 2 vuotta - välillä pidetty pieniä taukoja, mutta aika nopeasti oireet ovat palanneet, jos lääke on ollut tauolla tai annostusta piennennetty! Yhden kerran saatiin myös Nexium-lääke, jota käytettiin kuuriluontoisesti kuukauden verran. Sen jälkeen oireet olivatkin poissa n. pari kuukautta eli tehokas lääke!
Meillä refluksi ei liity allergioihin ja poika onkin ollut melko hyvä syömään ihan vauvasta lähtien. Paprikaa en ole uskaltanut hänelle antaa, kun tiedän että se närästyttää helposti, mutta muuten on voinut syödä normaalisti.
N. puolentoista vuotiaana hänelle tehtiin uudelleen ruokatorven ph-mittaus, kun oireet tuntuivat vaan jatkuvan. Tuloksena oli "enää" lievä refluksi, mutta en usko, että antaa täysin luotettavaa vastausta sekään testi, sillä kyllä edelleenkin välillä tulee öisin pahojakin kohtauksia, jolloin lapsi huutaa hysteerisenä ja nieleskelee ja tuntuu kuin kurkkuun tosiaan nousisi jotain. Välillä valittelee myös masukipua.
Kävimme eilen taas Mehiläisessä, kun tuntui että yöt ovat olleet nyt viimeisen parin kuukauden ajan niin katkonaisia ja välillä itkee niin kovasti. Uusi ongelma refluksin rinnalle on nyt ummetus, joka alkoi viime vuoden loppupuolella ja välillä on ollut parempi ja välillä pahempi. Refluksiin erikoistunut lääkäri sanoi, että jos ummetus vaivaa lasta, niin se tietysti pahentaa refluksioireita eli saimme nyt lääkkeet ummetukseen ja sen lisäksi Nexium-kuurin, jos ruokatorvessa on joku tulehdus.. N. kuukauden päästä mennään kontrolliin ja katsotaan onko ummetusvaivat jo parantuneet ja samoin refluksioireet.
Odotin kovasti, että refluksi olisi kokonaan häipynyt puoleentoista ikävuoteeen mennessä, niinkuin usein sanotaan että käy. Mutta sellaista onnea ei meillä tapahtunut, vaan edelleen ollaan refluksilapsen vanhempia. Onneksi sen kanssa on jo tottunut elämään melko hyvin ja asiat on jo helpommalla mallilla kuin silloin kuin poika oli vauva. Mutta kyllä ne yövalvomiset edelleen tietenkin rassaa ja välillä elämä tuntuu rankalta! Täytyy vaan yrittää nauttia täysillä niistä hyvistä päivistä, joita onneksi myös löytyy :) Oikein paljon tsemppiä ja jaksamisia muille refluksilasten vanhemmille!!!