Tervehdys Dark, valitettavasti täällä vielä roikutaan. Varmasti parempi alkaa asennoitumaan jo tämän ketjun mukaiseen keskusteluun :(.

Olen pitänyt hiljaiseloa useamman kuukauden täältä palstamaailmasta, mutta toisinaan olen käynyt lueskelemassa mitä "Raskaaksi 2011" ja "Pidemmän kaavan mukaan..." -ihmisille kuuluu. Ihanan paljon on näissäkin ketjussa tärppejä tullut! Niistä on saanut itsellekin voimaa. Mutta vuosi 2011 tosiaan on loppusuoralla, ja vieläkään sitä tärppiä ei ole tullut, ei kahta viivaa raskaustestiin. Ei voi sanoa, kun että vituttaa ja masentaa.

Taustaa: Esikoista yritettiin parisen vuotta ja tätä toista on nyt tehty kaksi vuotta tuloksetta. Labroissa ja gynellä käyty, kaikki näiden mukaan ok. Luget sain, kun gyneparka ei osannut muuten auttaa, nostamaan vähän loppukierron hormoneja (jotka kyllä olivat ihan viitearvojen sisällä). Lugeista ei ole ollut mitään apua, mutta menkat ovat runsastuneet inhasti. Mutta tulos siis on nolla. Joka kuukausi se nega kirpaisee yhtä paljon, tai oikeastaan enemmän. Toivoin pientä ikäeroa lapsille, mutta parhaimmillaankin se on noin kolme vuotta. Oma ikäkin tässä mietityttää, 35:n huonommalla puolella mennään. Että näin. Halit sulle Dark, koitetaan sinnitellä! 

moi.. ilmottaudun nyt tälle palstalle vähä kauhuissani kun luin teijän tarinat, ois kyl kauhiaa tommonen.

eli ite oon 21 ja mies 32 ja meillä on kolme koiraa ja yks kissa :) pientä rumbaa joka päivä jo niittenkaa. mutta sitte meillä on vielä toi pikkupoika joka tällä hetkellä 4 kk muttaa aateltii alkaa yrittää toista ku poika on joku puolvuotias mutta sitte aateltii et otetaa meijän synttärit eka pois alta nii päästää viimesen kerran viihteelle kaksistaan, molemmat täytetää helmikuus ni eihän sitä kuiteskaa pitkää joudu oottaa ennen ku alkaa yrittää...

Heippa!
Ilmottaudun myös tähän ketjuun jo valmiiksi :) 

Olen 23 ja mieheni 25, viime jouluna menimme naimisiin, yhteistä taivalta on pian 7 vuotta takana. Viime helmikuussa meille syntyi 7kk:n yrittämisen jälkeen tyttö, joka on nyt siis 9kk.

Ehkäisyä ei ole käytetty ollenkaan. Päätettiin silloin heti, että toinen saa tulla sitten kun on tullakseen. Mitään yrittämistä ei ole ollut ja aluksi ennemminkin toivoin etten ihan heti raskautuisi uudelleen. Sen verran rankka raskaus ja synnytys, että ihan hyvä kun sai kroppa vähän levähtää välillä. Nyt alkaa tuntua siltä, että toinen lapsi saisi jo pikku hiljaa saada alkunsa ja puhuttiin jos seuraavassa kierrossa jo alkaisi ovulaatiota vähän tarkkailemaan ;) Asennoidun kuitenkin siihen, ettei ihan heti tapahdu ihmettä, mutta toivossa on hyvä elää :)

Myöhäisiltaa kaikille!

Taidanpa minäkin ilmoittautua tänne... :)

Vähän taustaa: Minä 30 ja mies 32, ensimmäistä yritetään ja ollaan yritetty vähän päälle parisen vuotta. Lapsettomuustutkimuksissa ollaan oltu, minulla kaikki ok, miehen simpat huonolaatuisia. Yksi luomuraskaus, pieni ihmeemme, päättyi keskenmenoon 08/11 rv:lla 7+1 ja sen jälkeen 2 epäonnistunutta IVF/ICSI-hoitoa. Ensi vuoden puolella jatkuu lapsettomuushoidot, mikä oikeastaan ihan hyvä ettei nyt turhaan tarvi stressata aikataulujen kanssa kun nuo joulupyhät tuppaa muuten sekoittaa suunnitelmat.

Ja ensi vuonnahan me sitten plussaillaan täällä, eikö??! :D

Jaksamisia kaikille!!! Hyvää yötä ja kuulemisiin!

Ihanaa ilmottautua mukaan vihdoinkin mukaan. Olen tässä 1,5 vuotta odotellut, että toisen lapsen yritykselle annettaisiin lupa ja aika usein on saanut itseään muistutella, että "pysy valitsemallasi tiellä" Ja kohta päästään yrittään. Sovittiin ukkokullan kanssa, että olen 2,5 vuotta esikoisen kanssa kotona ja käyn sitten töissä pyörähtämässä jotta sama kuvio onnistuu rahallisesti toisenkin kanssa.

Esikoinen alkaa lähestyä kolmea vuotta ja seuraavasta kierrosta aletaan yrittään toista. Esikoista tehtiin hiukan alta vuosi joten projekti saattaa tietysti taas venähtää. Ihmeen toiveikkaana tässä taas vaan ollaan..Esikoisen yrityksen aikaan ongelma oli hyvin pitkät kierrot ja lopulta clomit auttoivat. Nyt kierrot ovat lyhyempiä ja siksi varmaan olen niin toiveikas. En malta odottaa joulun välipäiviä jolloin todennäköisesti on tärppipäivät. Minä olen 32v. ja mieheni 34v ja naimisissa ollaan oltu 4v.

Kyllä me kaikki plussataan ensi vuoden puolella. Näinhän se vaan on, eikö? :)

Täältä kans ilmoittautuu keskusteluun helmikuussa 23 täyttävä äiskä. Mies meillä on 30. Meillä on ihana 4,5kk ikäinen tyttö sekä kissa ja koira. Menimme naimisiin maagisena päivänä 11.11.2011 salaa maistraatissa. Kerroimme toki hääpäivänä sitten vanhemmille, että mitä tuli tehtyä. Ei haluttu järjestää mitään show'ta. On me nyt kumminki kahvien merkeissä ja kavereiden kanssa bileissä vähän juhlittu ja tietty hääpäivä oli ikimuistoinen hotellineen ja illallisineen. Tällä palstalla olen kirjoitellut jo jostain muistaakseni 2009 tai 2010 asti tuolla joko nyt onnistaisi palstalla ja elokuisissa 2011. Mutta nyt sitten tytön syntymän jälkeen on siirrytty elokuisten 2011 kanssa facebookkiin, niin tämä palsta on jäänyt.

Mulla oli heti synnytyksen jälkeen semmonen olo, että ei enää ikinä koskaan raskaaksi. Synnytin hätäsektiolla rv 36+1 ja raskaus ei ollut mikään maailman helpoin. Mutta niin se vaan kävi, että kun tyttö oli 3kk ikäinen, niin mulla tuli aivan järkyttävä vauvakuume. Olin ensin miettinyt, että lapsilla sais olla semmonen 3v ikäero. Mutta nyt tulin toisiin aatoksiin. Aloitin e-pillerit kun tyttönen oli n. kuukauden ikäinen (imetyksestä ei tullut mitään). Tässä olen kolme laattaa syönyt ja pillerit sai mulle aikaan aurallisen migreenin (kivana lisänä kasvojen halvaantumista, silmäoireita ym. kivaa) ja jouduin neurologin käskystä lopettamaan pillereiden syömisen nyt viime menkoista, eikä muutakaan hormooni ehkäisyä saa käyttää ja en myöskään saa kuparikierukkaa. Eli nyt mennään ihan hormoonittomana ja ehkäisyttömänä. Me ei olla puhuttu mitään yrittämisestä. Mies on kyllä monta kertaa sanonut, ettei vielä mutta ei kumminkaan ole käyttänyt kertaakaan pillerit lopetettuani kumia, vaikka ihan täysin tietää, ettei mulla ole ehkäisyä. Että ilmeisesti se kakkonen saa tulla kun on tullakseen.

Tyttö tärppäsi meillä yk 13, eli tuskin ihan helpolla se kakkonenkaan tulee. Mulla on endometrioosia, PCO (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä), kilpirauhasen vajaatominta ja reippaasti ylipainoa. Yrityksenä olis nyt saada tuota painoa pois, vaikka kroppa pitää joka ikisestä kilosta kiinni ihan täysin (kiitos kilppari ja PCO). Helpottais sitte seuraavaa raskautta.

Tämmönen litania nyt sitten!

Nine
Tervetuloa!
Ittellä kyllä niin sellanen olo, että ei kyllä tuu tän vuodenkaan puolella plussan plussaa. Ei tähän mennessä yhtään ainutta, eikä varmaan oo tullakseenkaan enää, ku yks kierto enää jälellä ja se nyt tuskin tuottaa ovuloimattomuudellaan mitään tulosta. No, jos 2012 olis se meidän vuosi sitten! Kyl se antaa voimaa, et kuulee pitkien yritystenkin päättyneen hyvin, ja tää on sitä vertaistukee parhaimmillaan, kun ymmärtää kuinka toista voikaan ottaa päähän ja masentaa tädin kyläilyt. Jospa meillekin on vuoromme vielä! Tsemppiä!

Malin
Äh, älä turhaan oo kauhuissas, mistä sitä tietää, vaikka raskautuisitkin nopeesti! Ja no, ainakin on sitten vertaistukee ja tietopankkeja täällä vastailemaan sitten kysymyksiin et mitä seuraavaks ;) Ja vaikka yritystä ei oliskaan vielä, niin tervetuloa kuumeilemaan mukaan vaan ! 

Lisah
Muistankin sut Maalismammoista sillon ku itte siellä pyörin vielä :) 
Eikä sitä koskaan tiedä, koska se sit tulee ;) Voihan se tulla nopeastikin, mistäs sitä tietää ;)
Hyvä asenne sulla kuitenkin :)

mixuliini
Heipat sullekin ;) Ens vuonna tää palsta toivottavasti sit tyhjenee ja pysyy kohtalaisen tyhjänä! :D

Suklaarusina
Vuoden sisällähän on se optimaalisin tärppiaika, ja sen takia onkin et vuoden jälkeen tutkitaan... Mä ite puhuin miehelle jo v. 2008 et voi mennä pillereiden jälkeen puol vuotta ennenko kierto säännöllistyy ja vielä vuosi siihen päälle ennenku oikeesti tapahtuu mitään. No, nyt ollaan yli jo sen puolentoista vuoden, toivottavasti kovin pitkään ei joutuis ootteleen enää ^^ Joo, todellakin, nyt pidetään kaikki lippu korkeella ja asenne hyvänä, otetaan elämä rennommin ja tehdään aimokasa plussia! :)

j.n
Höhlää ettei oo ehkäsy pelittäny, vaikka eihän se nyt missään nimessä teidän tytöt huono juttu oo, mutta aika hyvä suunnitelma et kolmas vielä ja putket solmuun, jos olis vähän varmempi ehkäsykeino! Voikun oliskin meilläkin ollu niin helppoa, että olis tullu melkeen yrittämättä, mut jokaisen kohalla kun nää asiat menee ihan eri lailla aina :)

Nia
Toivottavasti nyt ette joudu kakkosta ootteleen liian  pitkään, ja kyllä miehen pitäis älytä käyttää kumia jos ei tosissaan sitä kakkosta haluais vielä ;) Kaippa se ei vaan halua ääneen sitä vielä myöntää et olishan se ihan kiva...
Mua hirvittää ihan kamalasti naistenpolille meno, mulla kun kuitenkin on myös ylipainoo, joka ei tunnu menevän mihinkään, vaikka PCO suljettiin pois, endookaan ei oo ja kilpparit oli ok, mut silti, mitä vaan teen niin paino vaan pysyy ja pysyy. Enkä näytä edes siltä, miltä mun painon mukaan pitäis näyttää. Toivon vaan ettei naistenpolilla kieltäydytä antamasta mulle mitään apuja ennenko painoo on -20kg :( Pelottaa... :(

omanapa
Hittovie taas mikä sepustus xP
No, täällä ehkä hieman iloisempia uutisia... Tuli keskiviikkona nimittäin postia ^^
TYKS naistenpoli luki kuoressa, ja oli muuten hiton paksu kuori! No, iloinen uutinen se, et eka aika on jo 9.2.2012, ei siihen oo enää ku kaks kiertoo aikaa ^^ Täyteltiin miehen kans lippulappusia ja muita, itse huokasin helpotuksesta, et VOI olla mahollista et EHKÄ ennen 2v yrityspäivää olis jo tapahtunu jotain, ees plussa ovistestiin tai jotain :)

Kävin viime viikolla sitten extempore-reissulla helsingissä, ja voin vaan sanoo et se tunneryöppy kun näki Nightwishin livenä oli jotain sanoinkuvaamatonta! Siis ei herranisä sentään, oli aivan mahtavaa.. ^^ Olikin viime viikolla kans nelisen päivää tissit kipeenä ja alavatsaa vihlo niin kauheesti ettei rajaa... Olin jo asenteella et oho, olisinko sittenki ovuloinu... No, eilenpä sitten viikkoa etuajassa täti pamahtaa kylään. Ei kiva :(
Tai siis onhan se sinänsä kiva.. Mut en tiiä. Kierto jäi nyt sit 27, parempi sekin ku ne yli 40päivän kierrot...

Miehen kans eilen puhuttiin siitä, et kuin hassua oliski jos tuliski sit kaksoset, ja miehelläki näytti olevan jo semmonen lapsenkaipuu-ilme just ennenku hypättiin bussista kaupungilla ^^ Kyl se yrittää jaksaa lohduttaa ja olla tukena, vaikka se ei nyt ookkaan hysteerinen xD

Välillä on olo etten kykene rentoutumaan yhtään, neljä tenttiä vielä eessä parin viikon sisään, kaks jo tehty. Kolmen viikon sisässä 6 tenttiä, en tykkää! No kaippa jos nyt vaan jaksais vääntää mut ku motivaatio tippuu niin kovasti välillä ettei oikeen saa otetta mihinkään. Enkä ees kykene rentoutumaan ja välillä tuntuu etten oo ees ansainnu lasta tai mitään muutakaan hyvää. Siihen päälle sitten vielä ystävä, joka haukkuu mua ja manailee et toivottavasti musta ei koskaan tuu äitiä, taikka oikeesti kätilöä, et hyi yök. Ja syynä se, etten menny auttamaan hänen talonsa remontissa, kun olin flunssassa, koska muhunhan ei voi sen vuoksi luottaa ollenkaan. En muka ymmärrä yhtään sitä et hänellä on pieni lapsi ja et heillä on rytminsä, enkä kunnioita... jne. Sanoisinko vaan että kuin paljon tollanen ottaa päähän ja välillä miettii et onko siinä jotain perää et oonko mä vaan niin kamala kieroon kasvanu ihminen et en oo ansainnu mitään hyvää. Hyh että...
Sori vuodatus...

Vanha luokkakaveri lähetti tekstiviestin viime torstaina, että heille tulee elokuussa vauva. He oli yrittäny raskautta joku 3-4kk ja pam! Ku ei meinannu tärppää parista kierrosta, tää mietti jo yksityiselle menoo tutkituttaan itteään ja nyt mulle tulee tekstiviestillä kysymyksiä ja kertomuksia mimmoset olotilat ja muut hänel on ja koska opiskelen alaa niin hienoo et hän voi multa kysyä... Ihanaahan se on olla avuks, mut joo, ittellä ku takana yritystä päälle 1,5vuotta niin ei kyllä ihan nappaa :(

Ärhg. Elämä on monimutkaista ja rankkaa. Ainakin tällä hetkellä. Ootampa ku kuuta nousevaa lomaa joka alkaa 16.12 ja loppuu vasta 11.1.2012! jos sit mä osaisin ottaa rennostikin!

Dark
Kp2/27-33

Heippa,

minä siis myös siirryn tänne ! Ensimmäistä yritetään ja nyt lähtee kolmas yk. Ikää minulla on 32 ja miehelläni 33.

Mukavaa itsenäisyyspäivää !

Hei ajattelin että voisipa sitä kruveta kirjoitella tännekkin, olen siis kirjoitellut tuolla toista vauvaa kuumeillen palstalla.

Taustaa: Olen 22v. mies saman ikäinen. Meillä on kissa, koira ja vuoden ikäinen esikoistyttö. Esikoinen tärppäsi yk 26 luomusti. Olen käynyt tutkituttamassa itseäni nyt pariin otteeseen, mutta mitään erikoista ei ole löytynyt, ongelmana on ollut epäsäännölliset kierrot (välillä pitkät ja välillä liian lyhyet). Nyt olemme yrittäneet toista lasta 9kk. Tänään alkoi siis yk 9. Emme ole käyttäneet mitään ehkäisyä sitten helmikuun 2008. Ensi vuodelle olisi toiveissa vielä toinen <3. Ainiin olemme olleet naimisissä kesästä 2009 ja tuossa alla näkyykin kaikki muu (oleellinen).

Dark: Me ollaanki kuumeiltu tuolla joko nyt onnistaisi palstalla jo aiemminkin. Muistan sinut sieltä! Ootko muuten huomannu, että minkälainen aineenvaihdunta sulla on? Esim. jos nojaat vaikka käsillä reisiin, niin jääkö sulla painaumat, jotka lähtee todella hitaasti pois? Mulla on yks iso ongelma se, että aineenvaihdunta on erittäin erittäin hidasta ja on hanakala saada edes ne nesteet liikkeelle, mitä muilla jotka alkaa laihduttamaan, niin yleensä lähtee vauhdilla ensimmäisenä. Kokeilin A.vogelin solidago (kultapiisku) uutetta, se poistaa nestettä. Huomasi kyllä, että tuli tarvetta käydä enemmän pissalla ja oli jotenkin kevyempi olo. Pitäs taas vetää parin viikon kuuri sitä. Ihan riittoisa on se pullollinen, mikä kympin maksaa. Sitä tiputellaan vaan vesilasiin sekaan, eikä maistu paljo milleen. Sitten mulla on saman valmistajan teetä. Täällä Oulussa on vittumainen tuo lapsettomuuspoli. Sinne ei pääse hoidettavaksi jos bmi on yli 35. Eli lihavia syrjitään, mutta sinne kuitenkin tupakoitsijat ym. pääsee ilman mitään. Epäreilua minusta. Hommasin itelle just crosstrainerin. Meinasin sillä alkaa polkemaan pikkupätkän joka päivä, jospa se alkais buustaamaan tuota aineenvaihduntaa ja alkais kilot kariseen. Mulla ei mun ruokavaliossakaan ole sen kummemmin haukkumista. En syö perunaa/riisiä/pastaa. Ainoa kompastuskivi on sokeri. Aivan ku olis addiktio, kun tulee oikeen ahdistava olo kun ei sokeria saa. Pitäs pyrkiä eroon siitä. 

Joo. Ei se ihan niin ruusuista ollutkaan tuo meidän kakkosasia, kuin luulin. Miehen kanssa pupuiltiin just eilen ja oli aivan mahtavaa. Totesin siinä sitten, että on ero kuin yöllä ja päivällä, kun harrastaa seksiä ilman pillereitä, että tuntuu niin paljon paremmalle. Mies oli silleen, että "TÄH?! Ekkö sää syö enää pillereitä?"... öö, no en syö. Olihan siitä reilu kaks viikkoa sitte puhetta, kun neurologi soitti ja käski lopettaa. Mies ei ollut muistanut :D. Totesi sitten vaan, että oma moka, että tästä lähtien käytetään kumia ja jos on nyt tärpänny, niin sitte on ja eletään sen mukasesti. Tuskin on, mutta ei sitä koskaan tiedä. Käytiin kumminki pikkukakkos keskustelu ja mies sanoi, että hän on alusta asti halunnut ainakin kaksi lasta ja ei odotella kauaa, ennenkuin aletaan tekemään. Oon aika varma, että se odottaa, että sillä varmistuu yks työpaikka, missä se on ollu työkokeilussa ja sitten se näyttää vihreää valoa. Mutta odottelemme maltillisesti. Eihän tässä ole mitään kiirettä. Ja onhan meillä koko 2012 aikaa. Saan kumminki kuumeilla teidän kanssa <3 ;>

Tervetuloa kaikille uusille munkin puolesta, kiva lukea miten erilaisista tilanteista kaikki lähtee ja kaikilla päämäärä kuitenkin sama ;)

Nia: Saako kysyä miksi et saanut kuparikierukkaa? Sen vuoksi vaan kyselen, kun itse päätin pillereiden lopettamisen jälkeen ettei enää koskaan hormonaalista ehkäisyä mulle, kun aiheuttivat kaikenlaista haittavaikutusta ja suurimpana ja vaikeimpana vulvodynian, joka onneksi parantui synnytyksen jälkeen täysin :) Ei ole kyllä ajankohtaisia kierukat nyt, mutta ajattelin vaan onko jotain syitä miksi sitä ei saisi.


Dark: Mäkin muistan sut ja oon seuraillut sun kuulumisia jälkeenpäinkin :) Joo ei sitä koskaan tiedä millon tärppää, mut ei parane liikaa innostua ettei putoo korkeelta :) Sulle paljon tsemppiä kaikkien vaikeuksien jälkeen, toivotaan, että pian olis teidänkin aika saada pienokainen alulle!
Kaksosista sen verran, että meillä on aika suuri todennäkösyys saada kaksoset, kun mun äiti on kaksonen ja sen perheessä oli kahdet ja mun miehen äiti on myös kaksonen ja sen perheessä olis myös kahdet, mutta toisista kuoli synnytyksessä toinen. Itse kyllä toivoisin yhtä kerrallaan, mutta kahteenkin on asennoiduttu. Ajatus kyllä vähän kauhistuttaa :D 
Toi mitä kirjotit, ei mun mielestä kyllä kuulosta ystävän puheelta; ystävät ei hauku toisiaan ja tukee toisen valintoja, kätilö on hieno ammatti! Ja susta tulee varmasti tosi hyvä äiti! Pian sulla on tentit ohi ja pitkä loma edessä, toivottavasti joulun aika rentouttaa! =)

Itsellä ei oikeastaan mitään kerrottavaa, odottelua nyt vain pari seuraavaa viikkoa :)

Lisah: Kuparikierukkaa en saanut tuon PCO:n ja endon takia. PCO pysyy kuulemma kurissa yhdistelmäpillereillä, eli niistä olis hyötyä. Samoin endometrioosiin pillereistä olis apua. Kun on endometrioosi, niin menkat on aika runsaat ja erittäin kivuliaat. Mulla alkaa kivut oikeastaan jo reilusti ennen menkkoja. No, kuparikierukka kun se aiheuttaa sen steriilin tulehdusreaktion, niin se kipeyttää hiukan menkkoja ja runsauttaa vuotoa. Ja kun endon takia on valmiiksi, niin se vaan pahenis ja sitte vois mennä huonoon kuntoon. Esim. hemoglobiiniarvot laskee, tulee anemia ja se kipu on niin kovaa ettei pääse sängystä ylös.

ei voi olla miettimättä että miten sitte kun on kaks, nuorin koira otti ekan lapsen jo raskaasti ku se ei enää ookkaa perheen vauva.. ei se mitenkää pojalle näytä mutta on alkanu tekee tollasii kivoj kepposii et varastelee ruokaa ja pojan leluja heti ku silmä välttää ja sit ku poika leikkii lattialla niin koirat ei saa olla samas huonees ja sitte se nuorin koira vaa vinkuu portin takana... mitenköhän se sit suhtautuu ku jää viel vähemmälle huomiolle...

mul on kyl nii kova toi vauvakuume et oon huomannu ny kattelevani noit raskauskuvia missä mulla oli iso masu, en iha päivittäin mutta useesti ku mä nii haluun sen masun...

malin: eiköhän se koira ala tottumaan ajatukseen suht helposti. kuitenkin se nyt on vielä uusi juttu mut seuraava vauva on sitten jo tutumpaa :) meillä on myöskoira ja kaksi kissaa eikä niillä ole onneksi ollut mitään oireita siitä kun vauva on syntynyt. ainoastaan nuorimmaisen synnytyksen aikaan kun jouduin lähteä ambulanssila ja ne miehet tuli hakemaan laitteittensa kanssa niin oli mennyt vähän paniikkiin kun olin lähtenyt niitten kaa ovesta. oli vaan rampannu ikkunoissa ja vinkunu(mikä ei oo tosiaankaan ton koiran tapaista) miehelle sanoin et tuut sairaalaan vasta ku se on rauhoittunut et ei tää pariin tuntiin vielä synny. no synty sit lanssiin ja mies oli harmissaan kun ei ehtinyt synnytykseen :D

j.n: Sullahan on ollut sutjakka synnytys :D

malin: Meilläki koira vähä jotenki reagoinu. Se on ollu kans mun lellikki. Nyt se vaan useasti päivässä makaa omassa kopissaan, eikä jaksa tulla hengailemaan meidän kanssa muihin huoneisiin. Kyllä se on vauvaa hoitanut alusta asti, että ei oo sillai ollu ongelmaa. Mutta selkeesti on "rauhottunu" entinen häseltäjä. Koira on ristitty nyt korvatulehdusbongariksi, kun sen avulla arvattiin, mikä typsyä vaivaa :D

noni siinäpä  teillä hyvä koira... meillä noi vanhemmat menee aina toiseen huoneesee jos vauvan kaa ilmestyy samaan huoneeseen ku ne, toinen koirista ei oo kertaakaa käyny ees haisteleen vauvaa, se ei uskalla ku toinen vanhemmista koirista vahtii ja sitt saattais tulla tappelu.. oon välil yrittäny viedä vauvaa sillai lähelle mut kääntää pään tai lähtee menee ku taas nuorin on heti nuolemas naamaa ja käsii ja putsailee niit pukluj pois ja kertoo aina jos vauval on jokin hätä mut mut se boikotoi, mies vaa kelpaa sille enää rapsuttajaks... se nii kavaltaa sisintä ku oma lellikki ei enää haluu multa rapsutuksii tai ees kävellä kunnolla lenkeillä jos vaunut ei oo mukana...

juu mulla kesti tän toisen synnytys 36 min :D tuli vauhdilla. 

Kannattaa koittaa pitää koiria vauvan kanssa samassa huoneessa yksin ilman muita koiria että myös toinen vanhemmista koirista saisi tutustua vauvaan. ettei vain ala pelkäämään vauvaa. se voi olla ongelmallista sitten kun vauva lähtee liikkeelle ja koira pelkää sitä.

Heippa!

Eli ajattelin minäkin liittyä mukaan kirjoittelemaan, kun en pysty vastustamaankaan! :D Eli ikää on itsellä 27 ja miehellä 31, parin päivän päästä tulee meidän ihana typykkä 2 kk, ja tuntuu että olen jo ehtinyt jostain kummasta taikomaan itselleni vauvakuumeen. :) Ollaan kyllä puhuttu että toinen saisi tulla piakkoinkin tuon ensimmäisen perään, kun tahtoisin periaattessa saada lapset melko lähekkäin että menisi kaikki samaan syssyyn ja olisi toisilleen sitten seuraa. :) Jälkitarkastus mulla oli tuossa viikko sitten enkä tosiaan halunnut mitään ehkäisyä ja siitä sovittiinkin miehen kanssa etukäteen.. Kun tosiaan mulla meni viimeksi kierrot ja hormonit aivan sekasin, kun lopetin pillerit, ei kierto tasaantuntunut vielä puoleentoista vuoteenkaan, mutta sitten tulin raskaaksi. Tää meidän pimu tärppäsi silloin kolmannesta kierrosta, mikä oli mulle itselle yllätys, kun olin varautunut odottelemaan ainakin vuoden tärppiä. :)

Kivaa tulla tänne kirjoittelemaan kun tähän mennessä olen vaan lueskellut.

Nia: Selvä juttu, kuulostaapas ikävältä, harmillista kun kaiken maailman vaivoja onkin olemassa :/
Kiki84: Tervetuloa joukkoon jutustelemaan, toivotaan että typykkä saa pian sisaruksia :)

ON: Mulla on ollut ihme menkkakipumaisia tuntemuksia nyt 3 päivää, nyt on vasta kp 19, ettei ihan vielä tädin pitäisi olla maisemissa. Aluksi ajattelin, että olen syönyt jotain vähän epämääräistä ja seuraavaksi että olen kipeäksi tulossa, mutta ei muuten kyllä olo kipeältä tunnu. Tätä oiretta en kyllä vain kuvittele, koska oli pakko ottaa oikein särkylääke, sen verran tekee kipeää. En kyllä millään jaksa uskoa, että olisi näin nopeasti tärpännyt, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Aika näyttää. Esikoisesta en muista kyllä vastaavaa, että voi johtua jostain aivan muustakin. 

Hyvät viikonloput kaikille!

mietintämyssy
Tervetuloa! :)

omppuf
tervetuloa sullekin! :) Ihana jotenkin tollanenkin kokemus et yk26 tärppää luomusti :) Josko mullakin olis ehkä toivoa vielä... :P

Nia
Joo siellähän mäkin olen palloillut :D
Joo kyllä mä veikkaisin et hidas on tuo aineenvaihdunta, tosissaan ne painaumat jää ja sukistakin jää inhat raidat iltasin ku nilkat vähän paisuu iltaa kohti, mut kyl sekin on vielä ihan normaalia, varsinkin jos on ollu töissä/koulussa tms. Lievää sellaista, jos nyt hirveesti niin sit olis jotain pahasti vialla... :D
Täytyykin kokeilla tota kultapiiskua, ja jos sais oikeesti itsensä raahattua kunnolla kuntoilemaan, niin vois aineenvaihduntakin toimia ja kilot tippua (hitaasti kylläkin)... :D
Siis se on äärettömän epäreilua että tupakoitsijat pääsee, mutta ylipainoiset ei, ja kun BMI ei loppujen lopuksi kerro kakanmarjaakaan, mulla ei ainakaan oo mitään tietoo siitä, et olisin sitä mitä BMI väittäis! :D Ja miettii niitä lihaksikkaita miehiä joilla paino on "ylipainon" puolella, mutta rasvaa lähes nimeksikään missään. Ja hah sanon minä, tässä nää kaikkien käyrien ja normien typeryys näkyykin... :D
Mullakaan ei ruokavaliossa niinkään oo haukkumista, syön jopa liian vähän että oon koko ajan säästöliekillä (joka ei sitä aineenvaihduntaa kyllä tehosta ja kiloja tiputa), mut kaikki mitä syön on terveellistä, siis tietyllä tapaa. Ainoo ongelma on vaan se vähyys... Täytyis oppia syömään enemmän :D
Miehillä toi muisti pelaa välillä vähän miten sattuu x)
Koska sillä mahdollisesti varmistuis se työpaikka? meillä miehellä varmistuu vasta sit, kun yt-neuvottelut on saatu kasaan (ylempien herrojen) niin sitten se palkataan sinne talolle asti kunnolla pidemmäksi aikaa. Tää on tää pomo sen jo luvannut että heti kun yt-neuvottelut ja palkkauskielto päättyy niin sitten.
Ihanaa kyllä saada kuumeilla täällä teidän kaikkien naisten kanssa, ei oo mitään parempaa kun tälläinen vertaistuki, kun oikeasti ymmärretään mitä vauvakuumeen kanssa eläminen oikeasti on! <3

Lisah
Jep, siellä kävin kurkkimassa masujen kasvua ja uutisia synnytyksistä ja muusta, hieman haikein mielin, kun omani menetin... :)
Ajatus kaksosista toisaalta kauhistuttaa muakin, jos tietäis että sellanen mahollisuus on:D Mut siinä mielessä on kiva, et jos nyt tulis edes yksi, ja kyllä kahdenkin kanssa sitten pärjää, kun vaan pistää pärjäämään. :D Mut ei oo väärin vaikka ajatus kauhistuttaiskin, meillekin jos tyrkätään clomit ja tulee kaksos/kolmosriski niin kyllä se vähän kauhistuttaa :D
Joo ei tuntunu ystävän puheelta kun tuli sitä tekstiä jossa haukku mut ihan kaikin mahollisin tavoin mitä vaan keksi. Toisaalta hyvin naurettavaa ja lapsellista touhua, mutta satutti se sillä hetkellä silti. Mistä tollasia kökköpäitä oikeen sikiää?? :(
No, onneks ei tarvii olla kyseisen ihmisen kanssa enää tekemisissä, huh, helpotuksen huokaus. :)
Oi, toivottavasti oliskin nyt sulla sitten sitä just nimenomaan sitä! Eikä tarttis oottaa sitä 2012--vuotta ;)

malin
onhan se totta, että tommonen mietityttää nyt ku ei tiiä mitä se sit tulee olemaan, mutta varmaan sopeutuu koira siihen ajallaan, ja muistaa vaan jollain toisella keinolla antaa sille huomiota. antaa koiralle vaikka tekemistä niiksi portin takana oloajoiksi, josko helpottais hieman :)

j.n
Sehän tuli pikalähetyksenä ;) No, koirat kyl ajallaan sopeutuu tilanteeseen ku tilanteeseen (mikä ei uhkaa henkeä tai oo uhkaava), niille täytyy tosiaan antaa aikaa ja tilaa. :D Harmi ettei mies kerennyt synnytykseen, mut no, mistä sitä tietää koskaan ;)

Kiki84
Siis kolmannesta kierrosta kiertojen tasaantumisen jälkeen tärppäs? Ymmärsinkö nyt ihan oikein :D Mulla on pikkasen päälle puoltoista vuotta pillereitten lopetuksesta ja nyt vasta alkaa asettumaan kierrot.. Arvauskeskuksen lääkärin mukaan en ovuloi koskaan, mutta mistäs hitosta sen koskaan-kohdan siinä tietää!
Eihän se vauvakuume katso koskaan aikaa, paikkaa, tilannetta eikä mitään muutakaan ku se iskee! Harmi vaan, ettei siihen oo kummallisia helpotus ja parannuskeinoja, millä siitä pääsis eroon halutessaan... ;D Mutta tosiaan, tervetuloa!

omanapa
täti tuli täti meni... En enää jaksa reagoida tädin tuloon kummemmin ku olla joko tyytyväinen siihen, että tuli "ajallaan" tai sit kohauttaa olkia et no, ainakin kroppa toiminee jonkun ajan sisään, parempaanhan tässä ollaan menossa kun ne mun viime loppuvuoden kierrot 80 ja 70... :D
En jaksa enää kuunnella kropan oireitakaan, nippailee masua ja alaselkä kipeenä, nännit välillä kipeenä, mut en osaa hetkeekään ajatella et ne olis raskausoireita sit niin missään vaiheessa. On semmonen olo "ei ne kuitenkaan sitä oo, don't get your hopes up". :( (noi oireet edellisen kierron loppupuolella)
Vanhoista ystävistä niin moni facebookissakin päivittelee tietoja raskauksista ja lapsista, sekä omiin koteihin muutoista, ynnä muusta... Tuntuu ettei mun elämä mee mitenkään eteenpäin. Ei tiedä yhtään että mimmosta kämppää ees viittii katella, kun ei tiedä sitä, että kannattaako se ollenkaan, mihin, mistä, mimmonen ja mihin olis varaa, saataisko me ees lainaa. Vauva-asioissa ei edistytä, ja se suoraan sanottuna oikeasti ottaa niin paljon päähän, kun nää vanhat kaverit on kohta viimesillään raskaana ja ne ei edes kovinkaan paljon yrittäneet, kun ollaan asiasta juteltu. max 4kk. ja PAM. Ja meillä tullu täyteen yli puoltoista vuotta pikkuhiljaa? Ei reilua. Elämä on. Hah.
Ootan ku kuuta nousevaa aina niin pitkälle et en osaa elää hetkessä, ja siinä päivässä missä mennään. Joka päivä aina yritän miettiä jotain positiivista tulevaan millä jaksan päivän kerrallaan. Oon nyt käyny vanhojen juttujen takia (jokunen osa teistä tietää mistä kyse) psykoterapiassa ja siellä on terapeutti sanonu et mun pitäis oppia tosissaan olemaan hieman itsekkäämpi ja ottamaan aikaa itselleni, vain minulle itselleni, eikä olla koko ajan auttamassa muita ja suunnittelemassa elämää niin paljon eteenpäin kun mä nyt teen. Haluan muuttaa omakotitaloon, haluan saada sen oman sopen, mutta en tiedä miten siitä tehtäisiin mahdollista. Haluaisin, että mennään eteenpäin, olisin raskaana ja vihdoinkin saisin toivomani, mutta tuntuu että junnaan paikoillani... Leijun elämän avaruudessa oikeen saamatta otetta yhtään mistään, aika ajoin se masentaa ja aika törkeesti... No, ainakin just nyt :(

Dark
kp7/32