Piti vielä tulla kommentoimaan aihetta. Itse lopetin imetyksen reilu kuukausi sitten neidin ollessa noin 1v 11kk. Itse imetyksestä en juurikaan ole saanut kommentteja paitsi omalta äidiltä, joka alkoi jossain vaiheessa vihjata, että voisi jo lopettaa. Lähinnä tuli muutama kommentti, että "oho, imetät vielä" ja se siitä.
Olin suunnitellut, että lopetan viime kesän lomareissun jälkeen, mutta en sitten osannutkaan vielä lopettaa. Välillä neiti imi edelleen useita kertoja päivässä, tosin ei varmaankaan nälkäänsä vaan tavan ja läheisyydenkin vuoksi. Aamuyöllä heräsi usein huutamaan ja koska mun mies on hiukkasen huono yöherääjä, nukutin neitiä edelleen aamuyöstä tissille.
Vaikka imetyksen lopetus meni periaatteessa hyvin, koin hirveitä tunnontuskia, koska maitoa olisi vielä tullut (ja tuli vielä pari viikkoa lopetuksen jälkeen) ja jotenkin koin itseni epäonnistuneeksi (olisiko ollut hormoneilla vaikutusta?) ja masentuneeksi, kun "petin" lapseni lopettaessani imetyksen. Vieläkin välillä tulee kurja olo, mutta toisaalta taas olen kokenut neidin kanssa ihan toisenlaista läheisyyttä, kun sylittely ei automaattisesti tarkoita myös tissittelyä. Vieläkin neiti harvakseltaan mainitsee maidon, mutta muistaa myös itse, että "maito on rikki" ja asia unohtuu pian. Olen lopetuspäätökseeni kuitenkin nyt tyytyväinen, koska yhtäkkiä arjesta jäi yksi stressitekijä pois. Siitä huolimatta, että imetys toki on ollut ihanaa ja se mielikuva rinnalla tuhisevasta lapsesta jää aina mieleen, on imetys välillä ollut hyvinkin stressaavaa.
Ja nämä yöt! Lapsi NUKKUU, kun ei ole tissittely mielessä!