Moikka,
meillä asuttiin aikaisemmin keskustan kerrostalossa 70 neliössä kokoonpanolla: minä, mieheni ja kaksi poikaa.
Pojilla oma ja yhteinen huone, me nukuuttiin alkovissa olohuoneessa..
Sitten alkoi tuntumaan siltä, että kokoajan on joku "suussa", eikä omaa rauhaa kenellekkään.
Olin jo ennen lasten syntymää päättänyt, että viimeistään eskariin mennessä muutetaan pienemmälle paikkakunnalle omaan taloon ja niin teimmekin vuosi sitten.
Nyt asumme omassa talossa, jossa 7 huonetta. Kaikilla omat huoneet ja yhteisiä tilojakin on olohuoneen lisäksi takkahuone ja työhuone miehelleni/minulle (opiskelua) varten alakerrassa..
Mä nautin nyt kun on tilaa, koska rakastan olla rauhassa yksikseni aina välillä..
Ja sitten, kun onnistumme raskauden viemään loppuunasti, on ihanaa, kun voi mennä itkevän/heräilevän vauvelin kanssa alakertaan ja antaa muiden nukkua rauhassa.
Vois jo onnistaa..