Hän olisi halunnut nähdä maailman,
hän olisi tahtonut kurkottaa tähtiin,
olisin tahtonut hänen tarttuvan sormeeni ensikerran,
kumpa hän olis saanut luoda katseensa minuun.
Hän olisi halunnut juosta paljain jaloin heinäkedolla kukkien kanssa,
hän olisi halunnut kuullla lintujen laulun puiden oksilta.
Hän olisi halunnut sanoa, "äiti minä rakastan sinua"
Mutta sitä ei koskaan tapahtunut,
pieni enkelimme meni pois.
hän lensi tähdeksi taivaallemme,
surun kyyneleet jälkeen jättäen.
Hän ei ehtinyt avata silmiään,
hän ei ehtinyt nähdä hetkeä maailmaa.
ei äidin ja isän hellää syliä,
ei äidin ja isän onnen kyyneliä.
Pieni enkelimme,
olet poissa, kaukana.
sinua emme ehtineet nähdä,
sinua viikkoja vain kannoin ja rakastin,
miksi, voi miksi sinut nyt menetin.
kirjoitin runon (joka ei ole kovin hääppöinen mutta jotain kuitenkin) koska en oikein tiedä miten muuten puran tunteitani.taas raskaus päättyi viikolla 7 keskenmenoon, lääkkeelliseen sellaiseen.oon ihan hajalla.tuntuu ettei tästä jaksa jatkaa.on niin kova tuska.. :/ tänään olen vuotanut 10 sentin mittaisia veri hyytymiä aina kun meen vessaan.heikottaa ja mahaan sattuu pirusti.nyt helpompaa ku otin lääkettä....mutta taas meni yksi pikkuinen pois :( suru on suunnaton........