6,5 vuotta yritystä takana, ilman yhden yhtä plussaa ovis-tai raskaustestissä. N. kuukausi sitten aloitettiin ensimmäinen clomi kierto,josta oli tarkoitus tehdä inseminaatio. Kontrolliultraan mentäessä,joka oli tortaina löytyi 3 oikein sopivan kokoista munarakkulaa. Lääkäri oli hyvinkin toiveikas,että ovis tulee seuraavana päivänä eli perjantaina ja inssi pystyttäisiin toteuttamaan.
Mutta kuinkas kävikään, perjantai tuli mutta ei plussaa ovis-testiin :( Ovis tuli sitten lauantaina ja inssi meni ohite! Noh luomuna sitten touhuttiin niin maan pirusti ;)

Viikko oviksesta tein r.testin,joka näytti negaa, siitä pettyneenä päätettiin,että teemme kuitenkin vielä viikon päästä uuden jolloin olisi tarkoitus kuukautisten alkaa. Niinpä viikko meni ja menneellä viikolla oli joitain oireita,mitä saatto olettaa raskauteen liittyvän, mutta en kuitenkaan antanut itseni niin uskoa.
Testin tein aamuvirtsasta ja aluksi ei ilmestynyt kuin kontrolliviiva,kunnes parin minuutin päästä katsoin uudestaan ja mitäs siinä näkyikään, niin selkeä viiva!! :D Tunne oli aivan uskomaton ja lähden heti makkariin sitä miehelleni näyttämään,joka sillä kertaa pomppas sängystä ylös kun huoneen oven avasin <3
Hetken pähkäiltyä,totesimme että olen raskaana ja meille tulee vauva!!

Tulipahan sitä kyseisenä päivänä tehtyä myös 2 muuta testiä,jotka myös näyttivät että raskaana ollaan.
Seuraavana aamuna tein myös testin,joka myös vahva plussa!
Päätin sitten soittaa samantie naistentautienpoliklinikalle,jossa hoidoissa oltu,että mitäs nytten tehdään :)
Sieltä laittoivat lähetteen labraan ja kävin samana aamuna antamassa verta, josta katsottiin hcg-hormonin arvo. 1 päivä menisi jotta tulos soitettaisiin minulle ja se vrk oli pitkä :)
Hoitaja soitti seuraavana päivänä ja onnitteli "Onneksi olkoon, olet hyvin vahvasti raskaana" :) hcg-arvo oli reilusti yli 300,kun minun viikoilla vaihteluväli on 3-426!

Varhaisultra on varattu  tämän kuun loppuun ja en malttais millään odottaa!
Toivon niin,että tämä menisi loppuun ja kaikki olisi hyvin <3

Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan, millon olen toiveikas, millon vaivun epätoivoon ja pelkään että tämä menee kesken ja millon kiellän itseäni ajattelemasta koko asiaa.
Mutta taihtoisin olettaa,että nämä tunteet ovat täysin normaalia, varsinkin kun niin pitkään on lasta halunnut, sitä kuitenkaan saamatta ja nytten se on niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana!!

Tänään mentäisiin viikolla 5+0 <3