Meillä on nämä viimeiset pari viikkoa olleet, ihan justiin sitä mitä otsikossakin lukee. Melko mielenkiintoisissa merkeissä on siis aika mennyt.
olen itse ollut sairaslomalla nyt kolmatta viikkoa, selkä otti ja sanoi palvelu sopimuksen irti, työterveyslääkäri puuhuu niin hienoja tavalliselle ihmiselle, että en ole kykenevä asiaa täälläkään suomenkielellä kertomaan. Ja ei se hoito sielläkään niin laaduksta ole ollut vaikka niin sanotusti yksityinen asema onkin, eräskin elämäänsä hivenen tympääntynyt lääkäris mies mulle tokaisi
 - Ota ja kävele silleen reippaaseen tahtiin portaita niin vois auttaa.
 -  Siis enhän mä voi!!
 - Kyllähän raskaana voi portaita kävellä...
 - Kai nyt voi, mut millä mä kävelen portaita, kun en voi muutenkaan vasemmalla jalalla astua!!??
 - Nii.... no koita sitä sit ku se paranee... tossa sairaslomaa, kiitos näkemiin...
 - aha... voitko vielä sanoo voisikos tota nyt sit hoitaa esim. kylmällä vai kuumalla??
 - No ei oo koskaa todistettu että kummastakaa olis mitää hyötyä!!!!!! näkemiin.
Näin siis meni neuvotteluni lääkärin kanssa, hauska mies kertakaikkiaan.
Sitten on myös meidän pikku neiti päässyt tutustumaan erilaisiin lääkäreihin ja hoitajiin parin viikon aikana ihan mukavasti. Ensin oltiin kotona kimpassa, minä selkävikainen jalkapuoli ja melkeen 40c kuumessa oleva ärtynyt pikku akka. huh huh, tulee ihan tuskan hiki, kun asiaa edes ajattelee.( Ja missä isäntä, kiltisti töissä tottakai) No neitin kans tosiaan ravattiin myös lääkärissä, ja mainittakoon nyt että olin niin kipee, että meinasin pyörtyä tk:n pihassa kun olin ensin pinnistellyt itelle ja tytölle vaatteet niskaan, ittemme autoon ja vielä jonnistunut ajamaan sen sinne terveys asemalle.... parina päivänä siis toistui tuo mielenkiintoinen prosessi ja vikaa ei löytyny neidistä. Sitten viiden päivän jälkeen oli tulehdusarvot pompannu reiluun 80. Antibioottia siis... no  hommahan oli sillä selvä... hetken,,, sitten tuli taas kuume... ja onneksi myös räkätauti, eli olikin ihan normaali syksynmerkki :) Mutta se niistä sairasteluista, sattuu meillä onneksi muutakin...
Olemme muutamia vuosia sitten ostaneet vanhan talon siis n.120v jota olemme remontoineet ja laittaneet omanlaiseksi pikku hiljaa, kun ei oo kiire ollut ja ollaan hyvin sovittu yhden lapsen kanssa, mutta sitten tattaraa meillä oli jonkinsortin kepposkeiju käyny kyläilemässä -onneksi olkoon olette raskaana! Laskettu aika on 24.4. .......... joo..........
Onneksi mulla on ihanan tyynin  ja rauhallinen ja tosinaan järkevä mies joka sai mun valmiiksi stressaavan ajatuksen juoksun aisoihin ja nyt siis odottelemme vauvaa ihan innoissamme, mutta mutta... meillä on nyt tosiaan vaan alakerta käytössä ja yläkerta täääyysin remontin vallassa. Sinne siis tulossa kunnon makuuhuoneet jne. tähän asti ollaan mahduttu nukkumaan ilman ongelmia, mutta jos vielä vauvan koppa pitäis saada mahtumaan niin ei tuu onnistumaan. Alunperin remontin piti jatkua ilmojen lämmettyä alku kesästä, mutta hiukan saatiin aikataulua tiivistää..voi itku sanon minä... olen siis ottanut selkäjumpan kannalta ja paklannu seiniä ja muuta joka siinä kaaoksessa näyttää olemattomalta ja turhalta, mutta kai se siitä ennen pikku kakkosen saapumista jotenkin suttaantuu.
Sitten eläin ihmisenä on minulle noita rakkaita karvapyllyköitäkin siunaantunut elämääni piristämään ( ja kiukustuttamaan ) meillä asuu täällä siis nyt koiraa ja kissaa meidän kaksi jalkaiset lisäksi. Koiruuden retale on nippa nappa vuoden ja muutti meille joku aika sitten täysin vailla koulutusta, nyt kun olen sen saanut jollain asettumaan ja jotain tapoja oppimaan niin pelastimpas kissan pennun... siis niin pienen että syötin sitä ruiskulla öisin, ja lopputulos.. meillä on pienen pieni karvapallo joka kurmoottaa koiran ja pari iso kolli kissaa mennen tullen ja palatessa.. oikeesti!se syö kaiken, koiran ruoat,omat ruoat, toisten kissoje ruoat ja iloisena olisi tunkemassa mukaan vielä ruoka pöytäänkin, johon olen toki lapsen vastalauseista huolimatta puuttunut aika reilulla metelillä :) 7
Ja sitten tuo ihanan vihastuttava rakkauteni...mies!!Joka kai voidaan luokitella myös jonkinlaiseksi lemmikiksi..tai tilanteen mukaan myös lapseksi.. voitte varmaan kuvitella kuinka ymmärtäväisesti suomalainen perus isäntä hoitaa kotia ja kaupassa käyntiä silloin kun äiti ei pysty!!?? APUA!!! Ei tokikaan voi sanoa ettäkö ei olisi muutamien "hienovaraisten vihjausten jälkeen" asiaa koittanut hoitaa, mutta kun... ei tee sitä niiku minä sen tekisin niin sehän on väärin sillon. Tai kenties minusta on kuoriutumassa normaali suomalainen valittava vaimoke, jota olen oikeesti aina niin tahtonut välttää... ei...ei se niin voi olla.. kaiken täytyy johtua raskaudetsa...
Mutta joo näin mielenkiintoisella pelikuviolla meillä aletaan odottelemaan seuraavaa tulokasta. tarkoituksena olisi täälä tilanteesta avautua vieläki laajemmin, mutta jotenkin kai kaikki pitää pohjustaa ja olkoon tämä ensimmäinen blogi sellaanen.