Olet täällä:  > Oma blogi
Esittelykuva blogiin: satuvee

äitin pää on vähän pipi.


oon 31-vee opiskelija, ja napsu-poika syntyi toivotusti huhtikuussa 2010. sain viimeks synnytyksen jälkeisen masennuksen mm. rankan synnytyksen takia, ja mulla oli esimerkiks pahoja uniongelmia, joista aloin juuri toipumaan, kunnes.. ..tuli uus vauva perheeseen heinäkuussa 2012 rv 38+5. ja tällä kertaa tyttö! toisessa raskaudessa alkoi raskausmasennus n. viikolla 10, ja sen kanssa yritin taistella. synnytyksestä selvitty elossa - ei ikinä enää. en onnistunut välttämään synnytyksen jälkeistä masennusta tälläkään kertaa. positiivinen synnytyskokemus kuitenkin oli, ja yritän tiedostaa tunne-elämän myllerryksen paremmin tällä kertaa. katotaan kuinka kahden kanssa lähtee sujumaan, ja miten omat ja miehen opiskelut ja työt saadaan pyörimään..

Blogin otsikko

Raskausviikko 38+2

jaahas, ens viikolla ois sitten laskettu aika!! yäk ku pelottaa synnytys, en voi uskoo että sen joutuu tekemään taas. miehellä vielä töitä tää viikko, eli toivottavasti vauva pysyy sisällä viikon loppuun. miehen vanhemmat on tulossa myös ens viikolla jossain vaiheessa esikoisen hoitajiksi.

muutto tuli ja meni, nyt on - uskomatonta kyllä - enää pari laatikkoa jäljellä. pahimmat olot ja kuume ajottu kätevästi muuttopäiviin, sen jälkeen on ollu monta hyvää päivää kun flunssakin on alkanu lähtee. kun kaikki kamat on kaapeissa, mun ois tarkotus käydä kaikki kaapit järjestyksessä läpi ja pyyhkiä ovet ja seinät pikkuhiljaa. ehkä tuunata vähän pinnasänkyä. pysyy ajatukset poissa synnytyksestä, ja oishan se kiva että sitte ei tartte stressata siivouksista kun vauva tulee.

en oikeestaan ajattele vauvaa vielä, vaan sitä että saan taas pitää kivoja vaatteitani, nukkua missä asennossa haluan, syödä pihviä ja juoda punkkua rauhassa ravintolassa, juosta, käydä tosi harvoin vessassa..aaah, elämästä tulee niin ihanaa. eikä enää varjosta mieltä synnytyksestä lähtien, että koska sitä seuraavaa jaksais alkaa yrittämään, ja onnistuuko se. jes :)!

sitten vaan peukut pystyyn, että synnytys alkais tän viikon jälkeen mahdollisiman pian, ja selvittäis molemmat elossa. ja ettei tulis niin pahaa masennusta taas. ehkä ei tuu, kun tietää jo mitä se on, ja tällä kertaa en vaadi iteltäni yhtään opiskelua imetysaikana. eikä elämä oikeestaan muutu niin kauheesti kun esikoisen kanssa. mutta hormonien vaikutukselle ei tietysti mahda mitään, mikä tuli todistettua tässä raskausaikana..

Kommentit: 1 Näytöt: 31

Kommentit:


  1. Moi

    Viimeiset viikot on kyllä melkoisia piina viikkoja. Ja vallankin kun päästi itsesä tosi huonoon kuntoon ja vauvakin oli yli 5kg syntyessään rv 41+0 niin viimeisenä kuukauteen en meinnnut jaksaa seistä enkä edes maata. Se pelottava ja kivulias synnytys ei enää tuntunut yhtään pelottavalta, vaan siihen oloon oli niin kypsä, että synnytys ilman kivunlievitystäkin olisi tuntunut varmaan pelastukselta. Jaksamisia viimeisiin hetkiin.
    Lähetetty: 9.7.2012 Keneltä: Piatta
Olet täällä:  > Oma blogi

Päätoimittaja: Petra Houghton
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Hanna Brockman
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.